Valmennusryhmän treenit 28.10.

 

Minna oli edellisenä viikonloppuna Janitan pitämällä luennolla radanlukutaidosta ja treenailimme luennolla esiintulleita asioita.

 

Ensin testasimme, miten ohjaajan sijoittautuminen vaikuttaa koiran hypyn pituuteen. Ohjaaja meni vastaanottamaan koiran kahden esteen suoran päähän, eri etäisyyksille hypystä. Mitä kauempana esteestä oli, sitä pidemmälle myös koira hyppäsi tai teki kaarretta.

Oli mielenkiintoista huomata, että Mila luki voimakkaasti minun jalkojeni suuntaa ja liikettä. Jos sekä jalkani, että rintamasuuntani osoitti seuraavan esteen suuntaan (90 asteen käännös toisen hypyn jälkeen) ajautui Mila ohi esteestä. Kun käänsin rintamasuunnan kohti toista hyppyä, mutta pidin jalat kohti käännöstä, tuli Mila molemmat hypyt, mutta toisen teki jo vinosti kohti jatkettavaa suuntaa ja hyppäsi pienesti minun ja hypyn väliin.

 

Putkijarrutus

Testasimme, miten koirat kääntyvät suoran putken jälkeen. Ennen koiran sujahtamista putkeen omaan liikkeeseen tehtiin jarrutus. Minä lisäksi katsoin koiraa ja näytin ohjaavalla kädellä ”jarrutusliikettä”. Kyllä Mila kääntyi, mutta melko pitkällä kaarteella. Se selvästi sinkosi ensin ulos putkesta ja alkoi vasta sitten miettiä että mitäs nyt. Kuulemma melko tyypillistä kelpieille (?). Pari kertaa avustaja oli putken suulla kääntämässä sitä lelun avulla ja se auttoi hieman.

Mutta mutta. Kun treeni eteni ja Milan vire kohosi, piteni kaarteet ja loppujen lopuksi Mila sinkosi putken jälkeen olevalle (minun puolella vinosti putken jälkeen) hypylle vaikka yritin mitä.

Näitä pitää harjoitella!! Palkka putken jälkeen voisi toimia.

 

Valssit

Valssiin lähdettäessä rintamasuunnan /lasersäteen pitäisi osoittaa haluttuun ponnistuspaikkaan, mutta koiran lähtiessä hypylle pitäisi ohjauksen olla jo seuraavaan suuntaan. Muutenkin rinnasta lähtevän ”lasersäteen” pitäisi osoittaa aina siihen, mihin koiran haluaa.

Teimme pätkää jossa oli pari valssia peräkkäin (tai siis siihen tehtiin pari valssia peräkkäin, esteet 3-5) ja kylläpä se valssaaminen tuntuikin vaikealta kun asiaa alkoi oikein ajatella. Ensimmäiseen valssiin tultiin suoralta putkelta ja matkalla oli ansaeste. Minun piti keskittää koko tarmoni siihen, että ohjasin Milaa vain sille oikealle esteelle kaikin avuin (rintamasuunta, kädet, liike, jalat…) enkä jäänyt joko varomaan ansaa tai etten vahingossa ohjannut sitä sinne.

Tuossa valssipätkässä huomattiin, (taas kerran, miksi se ei voi mennä mun kaaliin!!) että Mila reagoi herkästi käsieni korkeuteen. Jos käsillä pyrin pyöristelemään ja ohjaamaan Milaa valsseihin nostamalla ja laskemalla käsiä, venyi kaarteet pitkiksi. Minun piti olla tarkka siitä, että pidin kädet alhaalla jolloin Milakin teki pienempää liikettä. Se todellakin lähtee kun saa luvan, ja luvaksi riittää pieni kädennosto. Ehkä joskus vielä opin. Toivossa on hyvä elää :D

Samaten liikkeeni vaikuttaa voimakkaasti Milaan, eli jos valssissa menen hypyn taakse, tekee Milakin pidemmän kaarteen. Pitäisi muistaa tehdä valssi kohti seuraavaa estettä, eikä mennä esteen taakse tekemään sitä.

 

Kepit

Jos kepeillä haluaa irrota sivuttaissuunnassa, tai jättäytyä jälkeen, pitäisi muutokseen lähteä jo ennen keppien puoltaväliä. Silloin kuulemma se ei vaikuta koiran keppien suorittamiseen niin paljon kuin jos loppupätkällä lähtee siirtymään. Täytyypä muistaa!

 

Hirtto

Voi kuinka hauskoja nämä ohjausnimet ovatkaan :D

Kepeiltä putkelle meno. Hypyn (6) jälkeen väärä putken suu on houkuttimena ja yhtenä keinona saada koira ohi tuollaisista, tai saada kunnolla kuulolle tiukoissa paikoissa on ”hirtto”. Eli kaikki muut ohjauskeinot käännetään poispäin, paitsi katse pidetään koirassa. Koko kroppa, kädet ja jalat siis hypyn jälkeen kohti 8-hyppyä, paitsi katse koirassa. Ja kun koira reagoi ja tulee ohi väärän putken pään, paltaan taas ”normaaliin” ohjausasentoon ja päästetään koira putkeen. Tarkoitus ei siis ollut vetää koiraa erityisesti mutkalle tuossa kohdassa, vaan saada se voimakkaan ohjausliikkeen avulla ohi väärästä putken päästä. Toimi Milalla tosi hyvin! Kertaakaan se ei edes katsonut väärää putken päätä ja se sujahti oikeaan päähän optimaalisesti. Vedolla sain sen kiinnittämään hetkeksi huomion minuun josta sitten heitin sen vastaisella kädellä (ja yläkropan käännöllä) putkeen.

 

Oli kyllä tosi hyvät ja tehokkaat treenit, kiitokset Minnalle tiedon jakamisesta!! Samalla kuitenkin tuntui että on tästä agilitystä vain tullut vaikeaa :D Niin paljon kaikkea, mitä pitäisi muistaa ja osata ja vielä sitten soveltaa. Mutta sama kai näissäkin asioissa kuin kaikessa muussakin oppimisessa, eli kun niitä treenaa ja miettii tarpeeksi, siirtyvät ne jonnekin aivojen syövereihin, josta ne tulevat automaattisesti esiin ilman miettimistä. Ja niinhän sitä kehittymistä tapahtuu.

Haastetta ja uutta opittavaa riittää ja sehän tästä lajista osaltaan niin hauskan tekeekin!