Tulipahan käytyä treeneissä.

Tänään treeneissä videoitiin 2 Mian lähettämää rataa. Ensimmäinen rata meni kyllä niin penkin alle kuin vain voi. Heti alussa en vain millään saanut Milaa toiselle esteelle oikein ja siitä meni totaalisesti fiilikset. En saanut tsempattua itseäni loppuradalle, vaan rata meni ihan perseelleen. Mila ei pysähtynyt kontakteille, kepeillä tuli virhe (vaikka meni hyvin sisään), Mila karkaili väärille esteille ja kaarteista tuli sairaaaaan pitkiä (lue: minä ohjasin sitä tosi huonosti) ymsymsyms. Ja ei, en syytä Milaa virheistä, minä vain olin niin asennevammainen, etten ohjannut sitä kunnolla vaan annoin sen roiskia melkein miten vain.

Ennen toista rataa sitten psyykkasin itseni parempaan vireeseen ja asenteeseen. "Mila ansaitsee parempaa ja kyllä me nyt paremmin oikeasti osataan! Asenteella! Rohkeasti mutta tarkasti!!" Radalle lähtiessä olikin enemmän tekemisen meininki, ja rata menikin paljon paremmin. Muutamia ohjausvirheitä tuli, lähinnä itse päästin Milan liian kauas ja taas erehdyin huitomaan ja nostamaan käsiäni liian ylös. Muutama rimakin tippui kohdissa joissa joko käskytin hypyn päällä tai olin Milan edessä (esim. valssaamassa hypyn takana). Näitä pitää treenata. Milaa on vaikea pitää lähellä ja se helposti ottaa sivuetäisyyttä sekä irtoaa herkästi. Etäisyyden säätelyä on treenattava.

Ekan radan jälkeen olin todella kyrpiintynyt, mutta onneksi sain itseni kasaan ennen toista rataa. Siitä jäi jo paljon parempi fiilis. Ei nyt ainakaan vielä tarvitse lajia vaihtaa :) Täytyy kyllä alkaa enemmän kiinnittää huomiota omaan asenteeseen ja vireeseen. Mila ei kyllä yhtään anna anteeksi eikä sen kanssa voi agilityä tehdä "toisella kädellä". Nyt kuitenkin alan tiedostaa tuota ongelmaa, joten siihen on helpompi puuttua. Eiköhän tämä taas tästä.