Vappuna kävin tyttöjen kanssa pyörähtämässä BAT:n kisoissa Ojangolla Vantaalla.

Tuomarina oli molemmilla Anne Viitanen. Varsinaista menestystä ei tullut, mutta olipahan aurinkoinen ja kaunis päivä ulkoilla :D

 

Medi ykkösten rata oli melko hauska, joskin mielestäni hieman haastava ykkösten radaksi. Onko ykkösten radat vaikeutuneet, vai kuvittelenko vain?

Rata oli kutakuinkin tällainen

 

 

Mila sujahti heti alkuradasta putkeen kun piti mennä 4-hypylle. Siinäpä se. Tulos siis HYL. Valssasin 2-3 välissä ja yritin vetää Milan mukanani 4-hypylle ja puomille. Mila oli jo kääntymässä mukaani, mutta sitten onnistuin kuitenkin törkkäämään sen pienellä rintamasuunnan muutoksella putkeen – pösilö minä.

Teimme loppuradan vauhdilla, joskin kontaktit otin puomilla ja A:lla tarkasti ja rauhoittaen tilanteen niille. Keinusta tuli yllättäen lentokeinu, sitä Mila ei olekaan koskaan aiemmin tehnyt. Saman oudon tempun teki myös Tikra-pyrtsi ja pohdimmekin Sinikan kanssa olisiko mattopäällysteellä voinut olla vaikutusta? Mila kun ei ole aiemmin tehnyt mattopäällysteistä keinua. Tiedä häntä, mutta ei keinusta näyttänyt ainakaan mitään kammoa tulevan, kävin ennen kotiin lähtöä viereisellä kentällä tekemässä pari kertaa tavallisen keinun ja ihan normaalisti Mila sen teki.

Kepeilläkin tuli jotain häröä, Mila tuli kovaa vauhtia kepeille, ja väärin sisään. Vedätin sitä melko kovaa ja joku muukin virhe kepeillä taisi tulla. En jaksanut korjata. Lopussa mentiin vielä putken ohi suoraan maaliin.

Tulostaso jatkui siis tuttuna – hyllyputki kasva… Mutta vauhtia ja iloa riittää, ja se on tärkeintä!

 

Maxi 3 –luokan aikaan olin jotenkin todella väsy, eikä olisi oikeastaan huvittanut mennä enää radalle ollenkaan. Doris sen sijaan oli innoissaan huomattuaan että tultiin kisoihin, joskin alueella koristeina olevien ilmapallojen ajoittaiset poksahtelut stressasivat Dorista melko lailla.

 

 

En tiedä mitä meidän radallamme oikein tapahtui. Doris ei ollut ollenkaan tarkkana alkuradasta, vaan katseli vähän ympärilleen, 2-3 kaarre meni pitkäksi, puomi oli hidas, putkeen Doris lähes käveli ja sen jälkeen kuono painuikin maahan ja alkoi jäljestys. Doris lähti 9-hypyn jälkeen haahuilemaan nokka maassa kohti kehän reunaa, eikä kuunnellut ollenkaan. Sain sen kuitenkin takaisin ja jatkoimme matkaa. Loppurata menikin vauhdikkaammin. 2 virhettä meille oli korttiin merkattu, kielto ja vitonen. Kielto tuli varmaan siitä haahuilusta ja vitonen ehkä keinulta – mitään muuta en keksi. Kontaktitkin onnistuivat minun silmiini hyvin, ainoastaan keinun ylösmenoa en huomannut katsoa tarkasti. Yliaikaakin tuli reilu 6 sek. tulos siis 16,xx.

En tosiaan tiedä saiko Doris jonkun hajun radalla, vai kuuliko se jonkun kovan äänen jota stressasi ja yrittikö se nuuskuttelulla rauhoittaa itseään ja ehkä minuakin. Vai vaistosiko Doris, ettei ohjaaja ollut oikein vireessä. Tiedä häntä, mutta tältä radalta jäi hieman huonompi fiilis ja ihan vain sen takia, että Doriksella ei näyttänyt olevan niin hauskaa kuin yleensä, emmekä saaneet hyvää yhteistyövirettä päälle. Mutta kontaktit onnistuivat, jotain positiivista sentään :D