Pääsin torstaina Milan siskon Alman sekä manssi Linan sijasta Oreniuksen treeneihin Agility akatemiaan. Kouluttajana olikin tällä kertaa Jouni Orenius.

Ratana oli 25-esteen rata (1-25), ja ryhmässä siis treenataan nimenomaan ratatreeniä ja haetaan kullekin koirakolle parhaita ohjausvaihtoehtoja.

 

Ensin menin Milan kanssa. Yllättävän hyvin meillä meni ja pääsimme kuin pääsimmekin koko radan loppuun asti. Emme toki heti ensimmäisellä yrittämällä, mutta muutamaa paikkaa hioessa. Mila kuuntelee kyllä nykyään paljon paremmin kuin aiemmin ja tulee helpommin ohjaukseeni mukaan. Vieläkin minulla itselläni on ongelmia sen suhteen, etten tiedä milloin se irtoaa ja milloin lähtee mukaan liikkeeseeni. Tuon takia välillä tulee kieltoja, kun Mila lähteekin odotetta aiemmin mukaan pois päin suuntautuvaan liikeeseeni. Ehkä vain hosun hieman sen kanssa ja yritän enemmänkin ehtiä kuin ohjata.

Paria kohtaa hioimme reilummin ja yritimme useita eri ohjausvaihtoehtoja ennen sen parhaan löytymistä. Suurimmassa osassa kuitenkin se ensimmäinen ehdotukseni ja ratasuunnittelussa päättämi oli toimiva ratkaisu. Alan siis minäkin vähitellen osata lukea rataa Milankin suhteen. Ongelmia tuottaa edelleen kohdat joissa joudun itsekin liikkumaan voimakkaasti / vauhdilla suuntaan A ja samalla minun pitäisi saada Mila tulemaan esim. kohti minua. Mila helpommin lukee liikkeeni suunnan kuin muun ohjaukseni (rintamasuunta, ääni, kädet) ja jatkaa liikettään samaan suuntaan kuin minä.

Milan treeneissä oli vain kaksi koirakkoa, joten ehdimme tehdä myös toista radan pätkää (31-42 --> 14-25). Mila pysyy melko hyvin hanskassa myös kohdissa joissa tehdään syheröä useamman esteen verran putkeen. Esim. valssia valssin perään. Vaikeampia myös tällä radalla olivat kohdat, joissa vauhti pääsee kasvamaan kovaksi, ja sitten täydestä vauhdista pitäisi saada hanskaan.  Joko-tai menee siis hyvin, mutta yhdistämistä pitää treenata.

Doris oli innoissaan päästessään taas pitkästä aikaa agilityyn. Sain myös viriteltyä sitä ihan kivasti lelulla. Pääsimme suorilta esteelle nro 19, mutta sen jälkeen tuli hylly. Yritin ohjata Dorista kuin Milaa, jättäen yhden esteen väliimme (layerointi), mutta Dorishan lukikin tuon esteen oikean esteen sijasta. Yritimme siihen erilaisia vaihtoehtoja, miten saisin Doriksen liikkeelläni ja ohjausavuilla kulkemaan esteen ohi sen toista puolta. Aina Doris vain luki ja suoritti tuon esteen. Loppujen lopuksi totesimme, että Doriksen kanssa taitaa olla paras kulkea esteen samaa puolta, jotta sen saa siitä ohi. Tällaisissa kohdissa huomaa myös tyttöjen eron. Doris lukee esteitä voimakkaasti, ja rataa, Mila taas minun liikkeeni suuntaa.

Muutamaa muutakin kohtaa hioimme Doriksen kanssa, ennen kuin löysimme parhaat suoritustavat. Monilta osin saatoin ohjata tyttöjä radalla samalla tavalla, mutta parissa kohtaa parhaat ohjaustavat selkeästi erosivat toisistaan. Siinäpä sitä haastetta ohjaajalle, mukavaa sellaista.

Doris ei jaksa kyllä treeneissä innostua yhtä kauaa kuin Mila. Sillä pitäisikin pitää treenit lyhyinä ja ottaa vaan muutamia toistoja. Lopputreeneistä ei myöskään kelvannut enää lelu palkaksi, vaan sitten piti olla taas nameja suoraan kädestä. Haastavaa onkin, miten saan Dorikselle treeneihin samanlaisen vauhdin ja menon kuin kisoissa. Ekalla treenikerralla se onnistuu helpommin, mutta toistojen myötä viretila selvästi laskee.

 

MILA

Hyvää

*keppien haku

*irtoavuus

*liikkeen mukaan ohjautuvuus

 

Parannettavaa

*ylävartalon ja muiden (kuin liikkeen suunnan) ohjausapujen luku

*puomin alastulokontakti hiiiidaaaas

*puomin kontaktille varmuutta ohjaajan sijainnista riippumatta

*vauhdista hanskaan saaminen

 

DORIS

Hyvää

*kontaktit onnistui kivasti

*tekee kokoisekseen tarvittaessa todella pienet käännökset

*valsseihin mukaan lähtö

*irtosi hyvin

 

Parannettavaa

*viretilan pysyminen korkeana

*leikkiminen

*layerointi