Oreniuksen koulutus

 

Viime lauantaina pääsin peruutuspaikalta Milan kanssa Oreniuksen koulutukseen. Ja kyllä kannatti. Oli tosi hyvät ja rankatkin treenit. Ratana oli 19-esteinen pätkä, jossa piti lähes koko ajan olla koira vahvasti hallussa ja radalla oli paljon pyöritystä mutta vauhtikin pääsi kasvamaan paikoin isoksi.

 

Kellotimme radan alusta 4 esteen sarjaa ja siihen etsittiin jokaiselle nopeinta mahdollista suoritustapaa. Yritin ensin Milan kanssa toisella tapaa, vaikka olin rataantutustumisessa katsonut vaihtoehdoksi myös sen sittemmin nopeammaksi ja Milan kanssa helpommaksi todetun. Päädyimme hyvin nopeasti vaihtoehtoon B, jossa minun ei tarvinnut ottaa Milalta vauhtia pois eikä pyörittää sitä ns. paikoillaan, vaan pääsin vedättämään tiukastakin välistä lujaa. Ja sehän toimi – mielettömän hyvä aika! En tiedä viimeisestä ryhmästä, mutta siihen mennessä se ainakin oli päivän nopein aika tuolle pätkälle ja Orenius oli sitä mieltä ettei pätkää oikein nopeammin olisi voinut tehdäkään.

 

Loppuradassakin jouduimme hiomaan muutamia kohtia uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, mihinkään melkohyvään suoritukseen ei tyydytty, vaan homma piti saada toimimaan oikeasti hyvin. Kuten Oreniuskin huomasi ja huomautti, heti jos Milalle avautuu eteen tyhjää tilaa, eikä se ole tiukasti näpeissä tai tiedä mihin ollaan menossa, lähtee se tykittämään suuntaan X ja kaarteesta tulee pitkä (todennäköisesti Mila vielä valitsee jonkun esteen minkä ensimmäisenä näkee). Toisaalta Jouni totesi, että Mila kyllä kuuntelee minua hyvin ja pysyy hyvin hanskassa, kunhan en itse löysää tahtia. Minun paikoilleen jäämiseni ja puolikaskin lupa irtoamisesta ja whooooom – sinne se katosi. :D En voi löysäillä Milan ohjauksessa, enkä todellakaan saisi jäädä paikoilleni varmistelemaan ja odottelemaan – niin kuin on aiemminkin todettu. Miksi sitä vain ei voi oppia ja tajuta?!?!?

 

Kotiläksyksi saimme treenata hallintaa ihan lyhyillä pätkillä, neliötreeniä tms. jossa Mila joutuu olemaan kuulolla ja pysyttelemään lähelläni. Näitä siis tiedossa.

 

Taisi treenit mennä kuitenkin hyvin, sillä Orenius sanoi jossain välissä, että jos kyllästyn Milaan, hän voisi sen ottaa :D Taitaa olla koirassa potentiaalia – nyt vain emännälle treeniä.

 

 

Savikon treenit

 

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Savikon Sepon koulutus – ensimmäiset viralliset treenit ulkokentällä J.

Ratana oli osa kolmosluokan kisadasta. Pätkä oli sellainen jossa yhdistyivät kova vauhti ja hallinta – meidän pahin painajaisemme :D. Alussa oli 4 estettä suorassa linjassa (keinu toisena – eli kovin kaukaa en voinut ottaa vastaan) ja sen jälkeen pitikin kääntyä tiukasti takaisin päin. Molemmilla puolilla hyppyä olivat ansaesteet, toisella puolella putki ja toisella hyppy. Tätä sitten hiottiin ja mietittin ryhmän koirakoille parhaita suoritusvaihtoehtoja. Sain hyviä treenivinkkejä Milaa varten, millaisia ohjauskikkoja / käskyjä voisin sille opettaa avuksi tuollaisiin tilanteisiin.

 

Rata oli kokonaisuudessaan todella vauhdikas ja noin isossa vauhdissa meidän virheemme helposti kasaantuvat – kaaret pitenevät ja Milan etäisyys minusta kasvaa helposti liiankin suureksi. Mutta yllättävän hyvin homma toimi, kunhan vaan (TAAS) liikuin rohkeasti kohti seuraavaa estettä enkä antanut yhtään ylimääräistä vinkkiä (= edes yhtä liiallista askelta) väärästä menosuunnasta.

 

Sepon vinkki meille oli, että vauhtia ei kannata pelätä, eikä yrittää saada pois. Mieluummin meidän tulisi löytää ne ohjauskikat, millä saisin Milan tottelemaan ja mm. kääntymään tiukasti kovastakin vauhdista. Nyt vain katselemaan Silvia Trkmanin koirien ratoja ja ottamaan mallia.

 

Hyvät oli treenit!