Eilen pääsimme peruutuspaikalta Milan kanssa Lägin järjestämään, Savikon Sepon pitämään pujottelutreeniin. Meillähän pujottelu sinänsä sujuu kohtalaisesti, mutta Mila välillä kyselee minulta meneekö oikein ja jättää välillä viimeiset välit suorittamatta jos teen jotain erikoista kuten edistän tms. Halusin treenata sivuetäisyyttä kepeille, eli että Mila suorittaisi kepit itsenäisesti riippumatta siitä mihin päin minä kuljen ja erilaisia lähestymiskulmia kepeille.

Mila selkeästi kepeillä odottaa saavansa minulta palkan, oli se sitten suullista kehua tai (ja etenkin) lelua. Mila herkästi pysähtyy kesken keppien tai ainakin epäröi, jos se tekee väärin, samalla katsoen minuun kysyvästi.  Ensimmäisten toistojen aikana huomattiin että jos olen Milan takana, nousee Milan asento pystyyn ja pää ylös, mutta kun lähden hieman vedättämään, painuu Milakin alas ja vauhti kiihtyy. Milalle tarvisi siis treenata itsenäisyyttä keppien suorittamiseen.  Että sillä olisi pyrkimys minusta riippumatta suorittaa kepit matalassa asennossa ja lujaa loppuun asti. Tätä treenasimme niin, että lähetin vain Milan kepeille, enkä mennyt ollenkaan perille. Seppo oli keppien päässä palkkaamassa lelulla ja Mila sai palkan vain suoritettuaan kepit alusta loppuun oikein. Milasta oikein huomaa, kuinka se työstää näitä uusia tilanteita ja ongelmia. Kun se ei saa palkkaa jostain suorituksesta, se selvästi miettii asiaa, ja yrittää seuraavalla kerralla enemmän. Ihan muutamalla toistolla saimme Milan suorittamaan kepit alusta loppuun oikein. Kerran Mila teki jopa niin, että ihan lopussa se laittoi jo kuononsa yhden kepin väärältä puolelta, mutta korjasi samantien ja ponkaisikin kepin oikealle puolelle ja teki loput oikein. Ihana, älykäs kelpie!

Sivuetäisyyttä harjoittelimme niin, että Seppo oli palkkaamassa lelulla ja minä liikuin sivuttaissuunnassa pois päin kepeistä, kohti seuraavaa estettä. Ensimmäisillä toistoilla Mila keppien jälkeen pysähtyi hetkeksi, ikään kuin ihmetellen mitä nyt pitäisi tehdä - pitäisikö hänen ottaa palkka Sepolta, vai juosta perääni. Ja että oliko tämä nyt ihan oikein, kun ohjaaja juoksi tuonne puomin luo eikä palkannut minua edes suullisesti (unohdin aina kehua) mutta tuo tyyppi heiluu tuossa edessä lelun kanssa. Muutamalla toistolla homma alkoi kuitenkin sujua erinomaisesti.

Toisella kierroksella sain hyviä vinkkejä siihen, mitä voisin käyttää apuna vaikeampien keppikulmien treenauksessa. Avokulmasta tullessa toista keppiä vasten nojaamaan laitettu ponnistuspuomi ohjasi Milaa oikeaan väliin. Ulkokulmasta tullessa ponnarin voisi laittaa nojaamaan ensimmäistä keppiä vastaan. Myös naksua voisi käyttää apuna sisäänmenon treenaamisessa.

Silloin kun ei ole mahdollista käyttää avustajaa palkkauksen kanssa, voisi tarvittaessa käyttää keppien loppuosassa myös muutamaa verkkoa, jotta pääsisin treenaamaan irtautumista. Mutta avustaja olisi tosi hyvä juttu. En usko että nämä meidän ongelmamme vaativat kovin pitkää treenaamista, pohja on kuitenkin melko vahva ja Mila nopea oppimaan. Tällaisia treenejä jonkin aikaa, niin uskon että edistystä tulee nopeastikin.