Hupsista, onpas aika taas kulunut. En ole ehtinyt päivittää blogia, mutta kyllä meillä on tapahtumia riittänyt.

Treenaamassa olen käynyt useampaan kertaan ja olihan viime viikonloppuna agilityn MM-kisatkin.

MM-kisat
Olin katsomassa kisoja Helsingissä ja aika hurahti siivillä. Jännitin aivan kamalasti kärkikoirakoiden suorituksia, olivat ne minkä maalaisia tahansa. En tajua miten ohjaajilla voi hermot pitää lähtötilanteessa, minua jännitti jo katsomossa niin tautisesti, että jalat menivät välillä veteliksi ja sydän hakkasi. 
Mutta täytyy sanoa, että kyllä ne huiput vaan osaavat. Minulla on vielä piiiitkä matka tuolle tasolle ohjaajana, saatika että osaisin kouluttaa koirani noin taitaviksi. Mutta tärkeintähän onkin vain kehittyä ja pyrkiä eteenpäin. Ei se päämäärä vaan se matka :D

Mikä tästä lajista (agilitystä) tekeekin niin mielenkiintoisen, on se, että aina voi epäonnistua :D Eli vaikka kuinka treenaisit ja osaisit ja hallitsisit kaiken ja vaikka koirasikin osaisi "kaiken", voitte silti joko epäonnistua tai onnistua. Koirat eivät ole koneita, vaan eläviä olentoja. Ja agilityssä moni asia on todella  pienestä kiinni. Nopeatempoinen, herkkä laji. Ja ah, niin mukavaa! :DD


Agitreenejä

Ostin itselleni kausikortin Purina-Areenalle, jotta pääsen vähän useammin treenailemaan. Lohjalle tulee matkaa kuitenkin sen 70 km ja Lägin hallille 84 km, yhteen suuntaan, etten kauhean useasti viitsi sinne huristella.
Nyt olen käynyt pari kertaa Purinalla treenaamassa ja olen tyytyväinen valintaani. Pääsen tällä hetkellä päiväsaikaan treenaamaan ja aina siellä on ollut tilaa. Alusta on hyvä, joskin likaava. Doriksellakin on siellä usein vire jo lähtöjään hieman normaalia korkeampi, uskoisin sen johtuvan siitä, että siellä yleensä kisataan. Maanantaina kävimme JAU:n kentällä treenaamassa ja oli kiva päästä taas pitkästä aikaa nurmikentälle ja nähdä miten Mila toimii sillä alustalla. Hyvinhän se toimi. 

Mila
Olen treenaillut Milan kanssa lähinnä hallintaa, syheröjä, vauhdin pudottamista ja käännöksiä kiihdytyksen jälkeen. Ja tietenkin vahvistanut kontakteja ja keppejä. Keinulle on tullut varmuutta, joskin vielä Mila hidastaa vauhtinsa puolen välin jälkeen, mutta menee rohkeammin keinulle. Nyt on kepitkin alkaneet toimia paremmin, Mila hyvin harvoin on enää jättänyt välejä suorittamatta. Eilen esim. oli putken suu kutsuvasti keppien perässä hieman sivussa linjasta, mutta Mila silti suoritti kepit loppuun, eikä edes rynnännyt niiden jälkeen putkeen, vaan seurasi ohjaustani. 
Viime perjantaina Lägin treeneissä teemana oli eteneminen. Siihen Mila nyt ei varsinaisesti tarvinnut harjoitusta, mutta olipahan kiva irroitella ja mennä lujaa!

Doris
Doriksen kanssa olemme keskittyneet kontakteihin. Niiden "ympärille" olen ottanut erilaisia pieniä ohjauskuvioita, puolenvaihtoa keinun jälkeen, takaakiertoja, vippauksia tms. mutta pääpaino on ollut kontaktien onnistumisessa, tai siihen pyrkimisessä.
Ostin Dorikselle ämmämmeistä uuden lelun, sellaisen isohkon karvamötikän, jonka sisään voi laittaa nameja tai vinkuja, lelu sulkeutuu tiiviisti tarralla. Mötikän perässä on vielä joustava naru, joten sillä on helppo kiskoa lelua koiran kanssa. Dorishan ei kamalasti leluista innostu, yleensä vain hyvin lyhyen hetken, mutta tuolla lelulla olen saanut sen innostumaan kerta toisensa jälkeen, ja se jopa kiskoo sitä. Ja yrittää varastaa sitä minulta. Loistavaa! Sen avulla olen mielestäni saanut nostatettua Doriksen virettä ennen ratoja lähemmäs kisatilannetta. Eilenkin treeneissä innostin Dorista lelulla ja sitten lähdimme radalle jossa oli kaikki kontaktit sekä muutamia muita esteitä. Ja paukkuihan ne kontaktit, ei tosin kaikki, mutta ihan liikaa. Sain siis vihdoinkin treeneihin "kisamaisen" suorituksen, kontaktien suhteen :D
Tuon jälkeen teimme pätkän uudelleen ja sitten kontaktit jo onnistuivat.

Leevi
Eilen otin jopa Leevin mukaan treenaamaan ja tein sen kanssa muutamia esteitä. Tämä oli siis Leevin ensimmäinen kerta agilityssä. Leevi on älyttömän pallohullu ja sen motivoiminen pallolla on todella helppoa. Sillä vain tahtoo mennä pallon kanssa kierrokset hieman överiksi, eikä se sitten enää keskity tekemiseen. Mutta namitkin kelpaavat.
Harjoittelin hyvinhyvin matalaa hyppyä, putkea ja puomia. Putken sain sen lopuksi menemään reippaasti, puomi hieman jännitti, mutta kyllä se sinne aina uudestaan meni. 
En kyllä usko, että jaksan sen kanssa treenata kisavalmiiksi tai edes kovin aktiivisesti. Mutta saapahan sekin purkaa hieman energiaansa.