Kyllä, koiran omistaminen on ihanaa. Mutta on siinä ikäviäkin puolia.

Viime yö tässä laumassa:

Lauma ihmisineen yöpuulle noin klo 1:00.

Noin klo 2:00 Doris itkee. Varmaan se haluaa ulos, joten puen päälle ja menen eteiseen. Ei se haluakaan ulos. Se haluaisi sänkyyn, ei pääse. Haluaisikohan se kuitenkin ulos, no ei halua. Mitä sitten?? Se seisoo keittiössä. Vettä on kupissa, ruokaa ei tähän aikaan tipu, mikä on?? Vihdoin saan sen takaisin sohvalle ja nukkumaan. Sitten itse takaisin sänkyyn.

N. klo 3:30 Leevi on halunnut ulos. Onneksi en itse vinkumiseen herännyt vaan Tero käytti sen ulkona. Oli kuulema hieman löysällä. Herään kun Tero tulee sisään ja Dino itkee. Dinolla on ollut jano ja nyt juotuaan se haluaa sänkyyn lämpimämmän peiton alle.

Noin klo 4:30 Doris itkee, nyt se haluaa ulos. Vaatteet päälle ja puoliunessa läheiseen metsään taskulampun kanssa. En halua taas kaatua pilkkopimeässä ja saada mustelmia. Ei tule kuin pissat. Sisälle ja takaisin sänkyyn.

Noin klo 6:30 Leevi itkee, tällä kertaa minä herään. Se haluaa ulos. Läheiseen metsään, joskin nyt ei enää taskulamppu ollut tarpeen, aamuhämärässä näki jo liikkua. Se tosiaan on hieman löysällä. Takaisin sänkyyn.

Noin klo 8:00 Doris itkee. Se haluaa sänkyyn. En jaksa enää, joten tulkoot! (fiksua...) Doris peiton alle ja itse epämukavampaan asentoon. Tässä vaiheessa minulla on jalkojeni välissä vajaa 30 kiloinen koira, yksi pieni kuumavesipullona toimiva harjakoira kainalossa ja pienen pieni tuhisija jossain kolossa. Ei sitten vaihdeta asentoa enää loppu-unien aikana.

Noin klo 10:00. Herään. Repokin herää, nyt on jo kiire. Äkkiä vaatteet päälle, pikkusissi kainaloon, Mila ulos häkistä ja sitten ulos. Ei tullut pissoja sisälle. 

Yllättävän pirteä olin jo 3 kahvikupillisen jälkeen. Kaikkeen sitä vissiin tottuu. Mutta suosittelen - HARKITSE AINAKIN KAHDESTI! Etenkin, jos suunnittelet lauman kasvattamista!