Pari viikkoa sitten perjantaina minua odotti kotona "kiva" ylläri.
Mila on ollut nyt vapaana kotona ollessaan, siis silloinkin kun emme ole kotona. Olemme yrittäneet totutella häkittömään elämään. Nytkin Mila oli siis irrallaan ja sehän oli juhlinut urakalla.
Neiti oli saanut jostain käsiinsä 100 tabletin Burana 400mg -pakkauksen, tuhonnut muovisen purnukan ja pistellyt poskeensa mahdollisesti jopa 40 tablettia. Huh. Onni onnettomuudessa oli se, että Mila oli oksentanut tabletteja runsaasti. Siitä huolimatta kotona oli vastassa hyvin vaisu ja pöllyssä oleva neiti.
Normaalisti välillä ylivilkkauteen taipuvainen typy makoili vain kyljellään ja nytkähteli. Sen sai ajamalla pystyyn, mutta saman tien se retkahti pitkälleen. Silmät haritti mihin sattuu, korvat lurpatti ja suukin oli raollaan koko ajan. Ei muuta kuin piipaapiipaa teholle nesteytykseen. Annoksena tuollainen määrä olisi jo tappava (jos ei olisi oksenneltu). 
Mila vietti siis viikonlopun teholla nesteytettävänä ja seurattavana. Munuaisarvot pysyivät onneksi normaaleina ja vointikin alkoi parantua. Sunnuntaina hain sitten misun kotiin. Lääkehiilen syöttöä jatkettiin parin päivän ajan ja mahansuojalääkitystä viikon verran. Lääkehiilen syöttökin oli ihanan helppoa tuolle ahmatille. Ei tarvinnut taistella. Riitti kun sekoitti lääkehiilipulverin purkkiruokaan ja antoi syötäväksi - meni kyllä vauhdilla.
Mila on pysynyt hyvävointisena, eikä ole oireillut tuon jälkeen mitenkään. Munuais- ja maksa-arvot kontrolloidaan vielä varmuuden vuoksi lähipäivinä.

Ja mitäs tästä opimme - lääkkeet korkealle (niin kuin ne yleensä ovatkin) ja Mila mielellään häkkiin. Edellisenä päivänä oli nimittäin mennyt yhdet aurinkolasit, ja leipäveistäkin oli maisteltu...

Mutta onneksi, taas kerran, dorkajengi selvisi uskomattomista seikkailuistaan sairastelun maailmassa :D.