Eilen tuli 2 vuotta täyteen siitä kun Repo tuli minulle. Miten se aika meneekin niin nopeasti. Repohan tuli sillä ajatuksella, ettei välttämättä elä kauaa, ehkä puolisen vuotta. Mutta Repo onkin vain nuorentunut ja piristynyt näiden vuosien aikana. Hän jaksaa hyvin pitkät metsälenkit muun lauman mukana, touhuaa kotona yhtä paljon kuin Mila ja Leevi sekä komentaa Milaa. Repo myös pitää puolensa laumassa - Repon ruokaan esim. ei kyllä kenelläkään (koiralla siis) ole asiaa koskea. Ruokahalu on suuri ja mielellään Repo söisi myös luita tms. vaikka hampaattomana ja lähes leuattomana ei tuo järsiminen oikein onnistu.
Repo on Persoonallaan valloittanut suuren joukon ihmisiä. Hänellä on ihan oma faniclubinsakin ja erään fanittajan sanoin - joka viikko pitäisi olla ainakin yksi repo-päivä :D

Ne ketkä YES:ltä Repon muistavat, ihmettelevät aina miten se voi olla vieläkin hengissä. Niin tuo stadilainen sissikoira ja kovan onnen kundi vain päristelee menemään. Repon iästähän ei ole tarkkaa tietoa, mutta silloin kun se minulle tuli, arvioitiin sen iäksi 13-15. Mielestäni se on kuitenkin "nuorentunut", joten viettäkäämme nyt sen 15-vuotis syntymäpäiviä! Pärskis vaan Repolle!