Keskiviikkona oli taas tyttöjen agitreenit ja teimme 2 rataa. Eka rata on tässä.



Doris:
Doris meni vallan kivasti, ei mitään ongelmia. Ensin ohjasin alkusuoran vasemmalta puolelta, mutta koska harkoissa on kiva kokeilla kaikenlaista, ohjasin myös oikealta, niin että heitin sen keppien jälkeen poispäinkäännöksellä pussiin ja olin siis itse koko ajan keppien oikealla puolella. Meni hienosti niinkin. Doriksen kanssa pitää vain muistaa tuollaisissa poispäinkäännöksissä, joissa seuraava este ei ole sen näköpiirissä,  kääntää sitä ihan kuonon edestä ja jopa liioitellusti. Putken jälkeisen hypyn otin ennakoinnin kanssa vasenta kautta, Doriksen linja tuntui tulevan hyvin siihen suuntaan eikä sen kanssa ole riskinä kepeille karkaaminen. 9-10 välin otin pyöräyttämällä Doriksen hypyn ja pituuden välistä eli sisäkentän kautta. Doriksella kuitenkin nuo käännökset on niin pienet ja tuo tuntui jotenkin "dorismaisemmalta" tavalta.

Mila:
Mila meinasi alussa koko ajan juosta putkeen pituudelta, kun olin ohjaamassa vasemmalla. Kun sijoittauduin pituuden oikealle puolelle, sain sen hakeutumaan hyvin kepeille. Takaaleikkaus kepeille ja tiukka veto kepeiltä pussiin. Putkeenkin Mila piti ohjata (hä, pitääkö koiraa tosiaan ohjata radalla?!), ensimmäisellä kerralla, kun sorruin vain hutiloimaan ja kiirehtimään, tuli Mila perässäni putken ohi. 6-hypyn otin Milan kanssa samoin kuin Doriksen kanssa. Ennakoimalla ja kaksin käsin ohjaamalla siltä saa tuollaisessa paikassa tiputettua vauhtia ja kaarroksen hieman lyhyemmäksi. Toki Milalla nuo kaarteet ja tiukat käännökset tahtoo välillä kovassa vauhdissa venyä, niitä pitää treenata. A:lle Mila ei oikein hakeutunut alkuun. Minna huomasi, että käskytin A:ta (ehkä putkeen menon pelossa) 
todella voimakkaasti ja jopa vihaisen kuuloisesti. Toisaalta, emme ole aiemmin ottaneet A:ta niin, että 
putki on sen alla. Saimme sen kuitenkin onnistumaan kivasti, kun käskytin iloisemmin ja käänsimme putken suuta hieman kauemmas hämäämästä. 9-10 välin otin Milan kanssa niin, että jäin itse 8-9 esteiden väliin ja ohjasin Milan kääntymään 9-esteen ulkokautta viimeiselle esteelle, siitä pieni veto vastaisella
 ja sitten maaliin. Tuo tuntui Milalle luontaisemmalta ja sujuvammalta, näin sen vauhti ei tippunut.