Viime yö oli todella levoton, koirat liikehtivät, minä pyörin eikä kukaan tuntunut nukkuvan kunnolla. Liekö täysikuu?
Näin monia levottomia, tunnelmaltaan ahdistavia unia, joista kerrotakoon vain tämän blogin luonteeseen sopiva. Viimeisin, ennen säälimätöntä herätyskelloa nähty, uni jatkoi dorkajengin sairaskertomusta. Tietenkin viimeisen postauksen "terveeksi julistaminen" saattoi myös olla tämän unen takana. Noh, jokatapauksessa. Unessa Repo oli pikkukämppäni keittiönpöydällä (miksi?!?). Unessa taisi olla aamu, koska minä olin huoneen toisella puolella sängyssä ja koko jengi alkoi liikehtiä aamuiseen tapaan, tehden lähtöä ulos ja isolle puolelle aterioimaan. Pöydän vieressä seisoi henkilö jolle yritin sanoa: "Ota Repo alas, nosta se alas, ettei se hyppää!" Henkilö ei kuullut tai ymmärtänyt, tai sitten kaikki vain kävi liian nopeasti. Repo siis hyppäsi pöydältä, otti pari askelta ja alkoi vingahdella ja ontua sitä toistaiseksi tervettä etujalkaansa. Tunnustellen siitä jalasta oli katkennut kyynärluu. 
Herätessäni horrosmaisesta tilasta piti minun tietenkin heti herättää Repo ja varmistaa että se on ehjä ja kunnossa. Olihan se ja kaikki olikin vain pahaa unta. Onneksi.

Turvallista ja tervettä alkanutta viikkoa!