... olen huono koiranomistaja.

Ihmettelin, miksi ystäväni ei ole pariin päivään päivittänyt blogiaan, jolloin hän ihmetteli samaa takaisinpäin. En ollut päivittänyt blogia, koska meillä ei ollut tapahtunut mitään. Ei mitään mainitsemisen arvoista.
Sehän ei tietenkään tee minusta huonoa koiranomistajaa, etten ole blogiani päivittänyt, vaan se, etten ollut kahteen päivään jaksanut tehdä koirien kanssa yhtään mitään. Ei edes kunnon metsälenkille oltu jaksettu (minä siis).
Toki näinä mitään tekemättöminä päivinä käydään ulkona sen verran että tarpeet tulee tehtyä, Milan kanssa tulee hieman leikittyä sisällä, tytöt painivat keskenään sisällä ja vähän tulee jotain kontaktitreeniä kapistuksella otettua takapihalla. Mutta tuommoisista normaalipäivän jutuista ei päivityksiä jaksa tehdä...
 
Kahden päivän lenkittömyys alkaa kyllä Milassa jo hieman näkyä. Doris nyt on tottunut siihen, että pari päivää saatetaan välillä huilia, mutta tuo pikku-pita meinaa jo välillä repiä pelihousunsa. 
Onneksi Mila osaa leikkiä itsenäisesti ja viihdyttää itseään, ja malttaa se kyllä hyvin lepäilläkin.

Nyt kun lunta on tullut niin että maa jopa näyttää valkoiselta ja pieniä lumipallojakin saa tehtyä, on Mila aivan innoissaan lumesta. Se on ihan kuin lapsi, joka iloitsee ensilumesta, haluaisi hyppiä ja juoksennella siinä, heitellä sitä ilmaan jne. Muu lauma ei sitten niin suuresti lunta arvostakaan. Vielä ei onneksi ole kovin kylmää joten koko lauma tarkenee ulkoilla, osalla jo tietenkin vaatteet päällä.

Tänään sitten lähdetään taas pidemmälle retkelle ja treeneihin. Päivitystä siis luvassa taas myöhemmin...