Mila sai tänään päivällä kaupunkitreeniä, kun kävelimme rautatieasemalle, matkustimme junalla ja kohtasimme jos jonkinlaista kulkijaa. Mila oli ihan innoissaan koko ajan, eikä ollut junasta moksiskaan. Vastaantulevat ihmiset, pyöräilijät, lastenrattaat tms. ohitettiin oikein mallikelpoisesti. Vain yksi vastaantullut koira sai rähinää aikaiseksi, kun vastaantullut tipsu nostettiin syliin ja se alkoi räyhätä hullun lailla.
 Sille Milan piti ärhenellä hieman takaisin. Muut koirat ohitettiin nätisti, etäisyyttä otimme sen verran, ettei
Milan sietokyky ylittynyt, vaan se pystyi keskittymään enemmän minuun ja katsekontaktin pitämiseen.

Illalla lähdin tyttöjen kanssa Sipoon koirametsään, jossa meillä oli lenkkitreffit Maaretin sekä rhodepoikien Rain ja Rion, sekä portugalinpodenco Lunan kanssa. Mila ei ollut tavannut ketään heistä ja Dorikselle Luna oli uusi tuttavuus. Luna ja Mila löysivät heti yhteisen sävelen, mutta isoja poikia Mila
hieman arasteli. Mila ei räyhännyt niille ollenkaan, mutta selkeästi väisteli niitä ja jos Rio oli liian kiinnostunut Milasta, juoksi Mila sitä karkuun, välillä jopa kiljahti. Mila selkeästi kuitenkin luotti siihen, että minä suojelen sitä, sillä se tuli usein luokseni tai taakseni turvaan, silloin varmistin aina, etteivät pojat päässeet liian lähelle. Lenkin loppua kohti Milakin rentoutui, kun huomasi, etteivät isot pojat ole pahoja. 
Oli oikein hyvää harjoitusta Milalle kohdata isoja vieraita, ystävällisiä, koiria.
Doris nautti metsäilystä ja tuttujen tapaamisesta. On ihana nähdä, kuinka Doris rakastaa hänelle tuttuja ihmisiä ja on niin aidosti iloinen heidän kohtaamisestaan. Märkä kelikään ei menoa häirinnyt, kun oli mukavia leikkikavereita mukana. 

Kiitos, Maaret, lenkkiseurasta!!