Tänään kävin tunnin hihnalenkillä Milan ja Leevin kanssa. Reippailimme pitkin lähiseudun katuja, minäkin pääsin tutustumaan uuteen kotiympäristööni... Se, mikä tässä lenkissä on kirjoittamisen aihetta, on se, että ohitimme (Mila siis) lukuisia koiria ilman pienintäkään pärinää ja räyhäämistä. Vaikka kapeillakin jalkakäytävillä tuli otuksia vastaan,
pääsimme niistä ohi nätisti. Olen nyt alkanut syöttää Milalle namia ja kehua sitä kun se pysyy rauhassa. Milan kanssa on selkeästi parempi liikkua, kuin jäädä paikoilleen odottamaan ohitusta. Myös pyöräilijät ja lastenrattaat saivat mennä ohi rauhassa - niillehän se ei olekaan rähissyt, ollut vain kiinnostunut. Ihmisten ohittaminen olikin sitten välillä hieman vaikeampaa, kaikkia kun olisi pitänyt päästä tervehtimään.

Loppulenkistä pysähdyimme yhdelle kentälle treenaaman hieman tottista. Otin seuraamisharjoituksia ja paikallamakuuta. Yhden kerran paikalla makuu meni todella hyvin, etäisyyttä oli 10-20 metriä ja aikaa meni reilu minuutti, kävin aina välillä palkkaamassa Milaa paikalleen. Olisi pitänyt tajuta lopettaa tähän hienosti onnistuneeseen suoritukseen, sillä toisella kerralla Mila lähti tulemaan luokseni, kun olin päässyt paikalleni ja käännyin sitä kohti. Lopuksi otin helpon paikalla makuun, jossa siirryin vain metrin-pari eteenpäin ja palasin heti palkkaamaan ja vapauttamaan.
Milan kanssa on kyllä kiva treenata tokoakin, sillä se on niin innoissaan kaikesta tekemisestä.