Eilen tytöt saivat metsälenkille kaverikseen Paju-salukin. Mila oli tavannut Pajun viimeksi viime keväänä, mutta yhteinen sävel löytyi heti. Jännä, ettei Mila yhtään arastellut Pajua, vaikka Paju on huomattavasti 
sitä isompi (korkeampi), sillähän on ollut viime aikoina epävarmuutta isompien seurassa. Mila ja Paju juoksivat hullun lailla, Paju pupuna ja Mila parhaansa mukaan perässä pysytellen. Milasta pääsi kyllä mielenkiintoisia ääniä, ihmeellistä ininää ja ulinaa sekä haukkumista, hermostutti vissiin, kun ei saanut nopeampaa kiinni.

Otin kyllä kamerankin lenkille mukaan, mutta alkoi olla jo sen verran hämärää, ettei kuvaamisesta tullut mitään. Laitan tähän pari kuvaa viime keväältä, kun olin lenkillä samalla kokoonpanolla.


Hepuli


Loppumatkasta voi jo hieman hiljentää tahtia