Otsikkokin sen jo kertoo, vanha herra Repo on menettänyt sydämensä. Ja kuten arvaatte, kohteena on ihanainen Mila-neito...

Repo raukka juoksee Milan perässä, itkee ja vinkuu, yrittää raukka astua sitä milloin mistäkin suunnasta ja on aivan lääpällään. Kieli roikkuu metrin ulkona suusta, eikä syömäänkään oikein ehtisi. Olemme joutuneet nyt Milan juoksun ajaksi muuttamaan nukkumisjärjestelyjäkin, pojat nukkuvat vanhempieni kanssa eri rakennuksessa ja minä tyttöjen kanssa omassa yksiössäni. Muuten en saisi nukuttua ollenkaan. Välillä päivisin Repoa on joutunut laittamaan häkkiin jäähylle, jotta Mila saisi olla hetken rauhassa sen iskuyrityksiltä. Mila ei tunnu tajuavan Repon aikeista mitään, kohlottaa vain menemään entiseen malliin. Ja jos koirat on jouduttu jättämään yksin, on toinen aina laitettu siksi aikaa häkkiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Rakkauspennut eivät ole nyt toivottuja :) Epätodennäköistähän on, että Repo onnistuisi Milaa astumaan, mutta onhan noita pentuja aiemminkin syntynyt koonsa puolesta epäsuhtaisille pareille.

Dino ei ole ollut yhtään kiinnostunut Milasta, se vähäkin leikkaamisen jälkeinen kiinnostus narttuihin on näköjään iän myötä hävinnyt. Nyt Dinolle tärkeitä asioita ovat vain ruoka, ruoka, ruoka, nukkuminen ja hellittely...

Onneksi tämä juoksu ei enää kauaa kestä.