Nonni. Kaikki menikin jo liian hyvin...

Olimme iltapäivällä lenkillä 8 koiran porukalla. Repo juoksenteli innoissaan kieli pitkällä Milan perässä ja kaikilla koirilla näytti olevan oikein lystiä. Olimme jo lähestymässä kotia, kun Repo jäi isompien jalkoihin sählätessään kaikkien keskellä. Alkoi kauhea kiljunta ja Repo makasi maassa kyljellään toista etujalkaansa oudosti roikottaen. Arvasin, että nyt sattui jotain oikeasti, eikä vain normaalia pientä säikähdystä.

En heti hoksannut kipukohtaa, kun koko koira tuntui olevan kipeä. Kun Repo vähän sylissä rauhoittui, sain tunnusteltua jalan kunnolla läpi ja löytyihän se vikakin - olkanivel sijoiltaan. Ei siinä auttanut kuin muljauttaa se paikoilleen. Heti helpotti Reponkin olo ja kipu lakkasi. Hetken päästä uskalsin laskea sen taas maahan ja se lähtikin liikkumaan normaalisti. Kymmenisen metriä hipsuteltuaan se jäi kuitenkin taas paikoilleen ja piti jalkaa ilmassa, olkanivelen luut olivat taas muljahtaneet irti toisistaan. Tällä kertaa Repo aristi kohtaa enemmän, mutta sain luut taas paikoilleen. 
Loppumatkan Repo joutuikin olemaan sylissäni ja nyt kotona laitoin sen pieneen häkkitilaan, missä ei voisi paljon liikkua. Jos se ei nyt näytä asettuvan koppilevolla, täytyy koko jalka paketoida kroppaan kiinni tai lastoittaa. Milläpä noin pienen koiran jalkaa lastoittaisi - hammastikuillako :).

Toivomma, että se nyt rauhoittuisi tuolla koppilevolla.