Viime päivinä on ollut ihanan aurinkoista ja lämmintä, suorastaan hellettä. Olen lueskellut tenttiin takapihalla itseäni grillaten. Koirulit ovat olleet seuranani pihalla. On jännä, miten ne osaavat olla rauhassa parin neliön pihallamme, eivätkä lähde siitä karkuun, vaikka pihaa ei ole takareunasta aidattu. Repo nyt välillä karkaa naapurin puolelle väliaidan alta. Ja toki Doriksen pitää välillä murahtaa takanamme olevan omakotitalon pihalla leikkiville lapsille. Onneksi heidän pihallaan oleva pensasaita antaa hieman näkösuojaa, ettei ärsyke Dorikselle kasva liian suureksi. Milaa olen vielä pitänyt hihnassa pihalla, se kun on sellainen sähläri.

Olen nyt vapaalla ollessani käynyt tyttöjen kanssa aamupäivisin metsälenkillä, kun ei ole vielä liian kuumaa. Näin rasitus Doriksellekaan ei ole liian suuri. Doris jaksaa jo vähän paremmin riehua ja juosta
Milan kanssa. Milalla menee aina hermot Doriksen juoksuleikkeihin, kun ei se tahdo saada Dorista kiinni.


Eilen aamulla menimme erään pellon läpi, jossa emme ole kuukauteen käyneet. Oli ruoho/heinä kasvanut hieman pituutta sitten viime kerran. Milasta ei näkynyt kuin korvien kärjet ja hännän pää, kun se seisoi pellolla. Se lähinnä kulkikin kunnon jänisloikin pomppien ylös ja alas.



Takaisin tullessamme tytöt keksivät mennä pieneen lampeen. Vesi näytti päälle päin melko kirkkaalta, mutta kirkkaan pinnan alla olikin kiva yllätys. Mutaa mutaa mutaa! Tytöt olivat aivan kuraisia ja mustia kotiin palatessamme ja joutuivatkin molemmat suoraan suihkuun. Doriksessa varsinkin lika näkyy todella hyvin. Ja koska kuva kertoo enemmän kuin sanat, saanen esitellä - "siisti rhodesiankoira". Kuvat ovat valitettavasti epätarkkoja, mutta idea välittynee.