Olimme tänään Milan kanssa toista kertaa Inkoon pentukurssilla. Tulimme hieman ennen treenien alkua ja koska Mila taas sähläsi ja riekkui, otin sille rauhoittumisharjoituksen ennen treeniä. Olimme treenikentällä ja istuin itse maahan. Pyysin Milan jalkojeni väliin maahan ja siitä sitten hellästi kiepsautin sen kyljelleen. Yllättävän hyvin se siihen asettui, vaikkakin selvästi seurasi silmä tarkkana kentän tapahtumia. Ei kuitenkaan yrittänyt pystyyn (pidin kevyesti rinnan päältä kiinni).

Treeneissä Mila keskittyi tällä kertaa jo huomattavasti vähemmän muihin koiriin ja enemmän minuun.

<? target="xml" content="namespace prefix = o ns = \"urn:schemas-microsoft-com:office:office\" /">?>

Kotiläksynä ollut sivulletulo meni hyvin, en ole nyt palkannut niistä kerroista, kun se hyppää koskettamaan kuonollaan vasenta kättäni. Luppoaikoina otin itse sille välillä hieman makuuta ja istu-maahan-istu. Välillä annoin Milan touhuta omiaan, ettei väsyisi jatkuvaan käskyn alla olemiseen.

Uutena asiana tänään harjoiteltiin luopumista namikupeista. 4 kuppia oli jonossa maassa ja jokaisessa lihapulla. Kuppien läpi piti koiran kanssa pujotella, eikä lihapullia saanut syödä. Että oli vaikeaa!!! Tuon kujan jälkeen kupit laitettiin rinkiin ja niiden ympärillä käveltiin, niin että koira oli kuppien ja ohjaajan välissä. Loppuvaiheessa homma meni jo suhteellisen hyvin, kun Mila uskoi ettei hän saa kupeissa olevia nameja ja minulta saa herkkuja kontaktista! Ehkä tämä harjoitus oli hieman ristiriidassa agilityssä käytettävien targettien kanssa!?

Harjoittelimme myös ohjaajan takana kulkemista. Se oli alkuun Milalle hyvin vaikeaa, hänenhän pitää ryntäillä menosuuntaan. Olin kuitenkin yllättynyt, kuinka nopeasti Mila rauhoittui kulkemaan takanani (tosin vain muutamia askelia kerrallaan ja namilla palkaten). Tämä onkin hyvä taito harjoitella, jos tulee vastaan esim. ahdas kulkuväylä tai joku vieras, uhkaava koira.

Lisäksi harjoittelimme puun tai esim. lampputolpan kiertämistä. Eli jos koira ajautuu hihnassa tolpan väärälle puolelle, olisi sen hyvä itse osata kiertää takaisin. Muut koirammehan tämän osaavat, mutta Milan kanssa olen tehnyt luvattoman vähän hihnalenkkejä, eikä tällaisia tilanteita ole tullut vastaan. Mila hieman kummasteli tilannetta kun hihna kiristyi tolpan ympärille. Muutamien toistojen jälkeen Mila kuitenkin vähän jo hoksasi mitä siltä vaaditaan.

Luoksetulossa jätin Milan istumaan ilman hihnaa ja tarkoitus oli mennä kutsumaan se. Agilityssähän voin jättää sen jo parin esteen taakse eikä se karkaa. Nyt en kuitenkaan päässyt muutamaa askelta pidemmälle, kun typy jo meinasi tulla perääni. Enpäs ole huomannut harjoitella paikallaoloa kuin agikentällä – tässäpä meille kotiläksyä!