Kurssittelua

<? target="" content="target=\"xml\" content=\"namespace prefix = o ns = \\"urn:schemas-microsoft-com:office:office\\" /\"">?>?>

Taas oli agilityn täyteinen viikonloppu, tällä kertaa vain täysin ilman omaa koiraa. Suoknuutin Jaakko oli pitämässä kaksipäiväisen kurssin kouluttamisesta lägin koulutusohjaajille. Aamupäivät oli luento/keskustelutyyppistä oppia ja iltapäivisin teoria sovellettiin käytäntöön harjoituskoirakoiden avulla. Tuli taas paljon uuttakin asiaa ja hyviä vinkkejä koulutusten suunnitteluun ja pitämiseen. Myös oman koiransa kouluttamiseen saimme samalla hyviä vinkkejä.

Minusta meillä lägissä on mahtava yhteishenki ja samalla ilmapiiri on avoin uusille asioille ja yhteistyön kehittämiselle muidenkin kanssa. Tällä asenteella (myös muiden mielestä) - ollaan valmiita tekemään töitä ja panostamaan kehittymiseen - tullee Lägi vielä nousemaan ja menestymään myös kisarintamalla.

Oli kyllä aika rankka viikonloppu, pitkät päivät kylmässä hallissa ja pään täydeltä asiaa. Välillä tuntui, ettei päähän meinannut mahtua enää mitään, mutta kai se oppi meni perille ja toivottavasti löytyy päänupista myös tarvittaessa.

Lenkkeilyä ja pientä treeniä metsässä

Sunnuntaina kurssin jälkeen lähdin Doriksen ja Milan kanssa metsään lenkkeilemään, olivathan he keränneet taas energiaa kahden päivän levolla. Otin aina välillä molempien kanssa yksittäisiä sylikäännös- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aloin opettamaan Milalle myös takaakiertoa puiden avulla, lähetin sitä kiertämään puuta ja palkkasin takaisin tullessa. Muutaman toiston jälkeen Mila näytti hoksaavan mistä on kyse. Kovin kaukaa en kuitenkaan vielä päässyt lähettämään, mutta kun ohjaava käsi ja koiran puoleinen jalka avustivat eteenlähtemistä, pääsimme kuitenkin muutamien metrien päähän puusta. Doriksenkin piti tulla näyttämään miten se takaakierto oikein tehdään – sehän sujuu Doriksella hyvin.

Lenkkimme kulki hakkuuaukean poikki, sekä tasaisemmalla metsäalueella (ei risukkoa). Hakkuuaukealla Doris käveli rauhallista tahtia, sillä se inhoaa kaikkea tassuihin pistelevää. Todella hyvä homma sinänsä, tuo rauhallinen kävely risukkoisella ja möykkyisellä alustalla auttaa hyvin kehittämään vartalon syviä lihaksia. Metsässä seisotin ja kävelytin molempia tyttöjä myös puunrungon päällä. Ensin Milaa vähän kapeammalla ja sitten Dorista leveämmällä. Molempia tuin kaulapannasta, mutten antanut heidän nojata minuun. Molemmat selkeästi hakivat tasapainoa ja pitivät itsensä hyvin rungolla – Mila tosin yritti nojata minuun. "Doriksen puunrungolla" Milalla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä, se oli selkeästi hieman turhan leveä harjoitteluun. Tällä puunrunko-treenillä olisi myös tarkoitus vahvistaa vartalon syviä lihaksia ja opettaa hieman vartalonhallintaa ja tasapainoa.

Kotiin tultua piti vielä kokeilla Milan kanssa, osaisiko se yhdistää takaakierron muuallekin kuin vain metsään ja puihin. Lähetin sitä pari kertaa kiertämään keittiöntuolia ja hyvinhän se meni.

Pitää alkaa Doriksellekin ottamaan enemmän aivojumppaa. Kunto on vielä liian heikko esim. agitreeniin, mutta päänuppi tytöllä pelittää normaalisti. Doriksessa on välillä havaittavissa jonkinasteista turhautumista tekemättömyyteen. Pelkkä lenkkeily ei näköjään riitä sen tyytyväisenä pitämiseen.