Agility - Mila

Pimeät putkikulmat

Ensin otimme Jaakolta kotiläksyksi saamiamme pimeitä putkikulmia. Oikeasta päästä (Mila kääntyy vasemmalle putkeen) Mila ei meinannut taaskaan kääntyä putkeen ja jos kääntyikin, peruutti sieltä ulos. Vasemmasta päästä lähetykset menivät paljon helpommin. Molemmin puolin aloitin ensin liki suoralla lähestymisellä ja vähitellen käänsin putkea enemmän U:ksi. Edelleen minun täytyy odottaa että Mila on putkessa ennen kuin voin lähteä liikkumaan sivusuunnassa. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa Jaakon neuvomia harjoitteita suoremman putken kanssa.

<? target="" content="target=\"xml\" content=\"namespace prefix = o ns = \\"urn:schemas-microsoft-com:office:office\\" /\"">?>?>

Hyppytreeni

Olemme jo kerran aiemmin harjoitelleet hyppytekniikkaa ponnistuspuomien kera. Meillä ei siis vielä ole rimoja hypyissä, mutta nyt Milalle yritetään rakentaa oikeanlaista hyppykaarta ja hakea oikea ponnistuskohta maassa olevien puolikkaiden muoviputkien avulla. Namilautanen oli taas aluksi hieman liian suuri houkutin eikä Mila oikein keskittynyt. Muutaman toiston jälkeen alkoi "ponnistus- ja alastulo" –kohdat muistua mieleen ja loput harjoitteet menivätkin hyvin. Teimme hypylle lähestymistä suoraan ja vinoon, sekä pientä kaarrosta hypyllä.

Kujakepit

Kanaverkkoa odotellessa jatkoimme kujakeppitreeniä. Kuja on edelleen noin 30 cm leveä ja nyt targettina oli namilautanen. Ensimmäisellä kerralla Mila juoksi keppien ohi, mutta sitten homma taas muistui mieleen. Otin suoraan lähetyksiä molemmilta puolilta. Viimeinen toisto tuli vahingossa hieman vinoksi, mutta Mila korjasi linjansa hienosti ennen keppejä.

Lenkkeilyä

Dorista en viitsinyt agilityyn ottaa, sillä se oli ollut ripulilla edellisen yön (ja valvottanut minua taas – ulos piti päästä tunnin välein, Doris raukka). Lähdimme kuitenkin treenien jälkeen metsään ja mukaamme tuli Minnan saluki Paju. Mila ja Paju ovat kohdanneet kerran aiemmin ja hieman jännitettiin miten he tulisivat toimeen. Työthän löysivät heti yhteisen sävelen ja juoksentelivat hullunlailla metsässä ja pellolla. Milalla vain meinasi käpy palaa, kun se ei saanut Pajua kiinni. Voi sitä vikinän ja kiukkuisen ääntelyn määrää! Doriskin intoutui pellolla juoksemaan tyttöjen kanssa. Yllättävän paljon Doris mielestäni kuntoonsa nähden juoksi, mutta selvästi se väsyi entiseen nähden nopeasti. Häntä sillä kuitenkin heilui ja ilme oli iloinen. Ripuliakaan ei enää tullut.

On todella kiva, kuinka Milasta ja Doriksestakin on tullut hyvät ystävät. Välillä luonnollisestikin Doriksella menee hermot pirpanaan, mutta ulkona he leikkivät mielellään yhdessä.