Tänään kävin ottamassa tyttöjen kanssa pientä agitreeniä kentän ohi ajaessamme. Doris oli innoissaan päästessään agilitykentälle. Sen kanssa otin vain pientä kokoomatreeniä minimini-hypyillä, pari toistoa puomille ja muutaman 6 kepin sarjan suljetusta kulmasta avustetulla sisäänmenolla. Oli ihana huomata miten Doris innostui pujottelemaan pääsemisestä, muistan hyvin sen ajan kun kepit olivat inhokkieste, jota neiti vältteli parhaansa mukaan.

Milan kanssa tutustuimme pöytään. Laitoin tulosuunnasta pöydän takareunaan targetin ja sille nameja. Lähetin Milan pöydälle ja palkkasin targetille lisää samalla kehuen. Ennen poiskutsua odotin vielä katsekontaktin. Ensimmäisellä kerralla Mila juoksi pöydän yli, mutta seuraavilla kerroilla se selvästi jarrutti jo ennen pöytää ja pysähtyi oikein pöydälle. Otin lähetyksiä eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Jos jollakulla on parannusehdotuksia tähän pöydänopetusmetodiini, otan ne kiitollisena vastaan. Tuli muuten sellainenkin ajatus mieleen, että tämä pöytätreeni saattaa auttaa jatkossa kontktitreenin aloitusta. Milahan painaa yleensä tuhatta ja sataa joka suuntaan, etenkin agikentällä. Mutta jos se nyt hieman oppisi pöytätreenissä rauhoittumaan ja pysähtymäänkin radalla, voisi se helpottaa kontaktien opetusta. Ajattelin nimittäin opettaa Milan 2on-2off metodilla + nose touchilla kontatkeille. Ja pöydän opettamisessa on ns. vähemmän menetettävää... Pöytää on radoilla äärimmäisen harvoin ja luulenpa, että se tulee jossain vaiheessa poistumaan esteluettelosta.. Toki haluan ja aion opettaa pöydänkin kunnolla (sehän tässä treenissä on tarkoituksena), mutta ehkä on helpompi aloittaa rauhoittumis/hidastamisharjoitukset pöydällä kuin kontaktiesteillä. . Onko tässä ajatuksessa asioiden yhteydestä mitään järkeä?

Vähemmän kivaa tässä päivässä on ollut se, että Doris alkoi iltaa kohti taas ripuloida. Nyt illalla/yöllä se on jo aivan vesiripulilla. Uloste ei todellakaan ole enää edes ripulia, vaan ihan vain vettä... Asiaan saattaa tietenkin olla osasyynä eilen varastettu kattilallinen makaronia. ;) Harmi kuitenkin! Doris on nyt ollut lähes viikon suolistoantibiootilla ja se oli jo melko hyvällä mallilla. Muutama yökin meni jo ilman ulospääsyn tarvetta. Toki suoliston toiminnan normalisoitumiseen voi mennä parikin kuukautta, mutta eihän tämä kivaa ole Doriksenkaan kannalta. Siitä varmaan Doris nauttii, että saa olla koko ajan ihmistensä mukana, tai että joku on lähes aina kotona sen kanssa, kun ulos on päästävä normaalia useammin. Onneksi en ole nyt ollut täyspäiväisesti töissä ja töihinkin olen Doriksen voinut ottaa mukaan, ettei sen ole tarvinnut olla pitkiä aikoja tuskissaan. Dorishan ei tee tarpeitaan sisälle kuin äärimmäisessä hädässä ja eräänä päivänä pidemmän (6h) yksinolon aikana tuo äärimmäinen hätä oli tullut, Doris raukka. Täytyy nyt seurata Doriksen vointia tarkasti ja pitää se taas levossa sekä varastettavat ruuat piilossa. Josko tilanne taas sillä rauhoittuisi.