Tähän on tultu pitkän matkan takaa. Minä tunnen Doriksen, minä luotan häneen. Doris tuntee minut, ja hän luottaa minuun.

 Muistan ne päivät, jolloin itkin kaiken vaikeutta. Ne päivät, jolloin pelkkä ulos lähteminen oli raskasta. Ajan, jolloin en osannut olla Dorikselle luottamuksen arvoinen.

    Tänään voin iloita siitä, ettei periksi ole annettu. Kun hän istuu viereeni maisemaa katsomaan ja hipaisee poskeani märällä kirsullaan, kun hän heiluttaa häntäänsä ja puskee jalkojeni välistä. Silloin tiedän, että olen saanut anteeksi. Prinsessani, paras ystäväni, kiitos että olet juuri tuollainen.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />