Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

         sammuta siniset tähdet!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

- Kirsi Kunnas

 

 

Hyvän ystäväni rakas lemmikki, cairnterrieri Nitti, menehtyi yllättäen vakavaan sairauskohtaukseen. Nittiä yritettiin pelastaa, mutta mikään ei auttanut. Ystäväni joutui tekemään vaikean, mutta varmasti parhaan, päätöksen Nitin päästämisestä pois.

 

Aikoinaan, kun muutimme Rovaniemeltä Lohjalle, oli Nitti ensimmäisiä koiria, joihin tutustuin Dinon kanssa. Siitä lähtien Krisse ja Nitti ovat olleet mukana elämässämme monin tavoin. Vaikka kyseessä ei ollutkaan oma koira, on Nitin äkillinen lähtö liikuttanut minuakin. Sitä aina pelolla odottaa päivää, jolloin joutuu omistaan luopumaan. Kun on pitkä ja ihana yhteinen taival takana, on koirasta tullut iso ja erottamaton osa elämää. Yhtäkkiä se karvakuono ei olekaan enää vieressä tuhisemassa. Liian nopeasti elämään tulee ystävän poismenon jättämä aukko, jonka täyttäminen on mahdotonta. Kukaan ei koskaan voi korvata parasta ystävää.

 

Surun keskellä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Sanat eivät lohduta eivätkä poista ikävää. Elämä kuitenkin jatkuu vaikkakin muotoaan muuttaen. Nitillä on aina paikka sydämissänne eikä sitä paikkaa voi kukaan viedä.