Lähdin tänään Milan kanssa metsäilemään. Aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti, ilma on silti edelleen viileä ja välillä tuuli puhalteli kylmästi. Menimme maastoon, jossa emme ole aiemmin käyneet. Sillä alueella on paljon riistaa, onpa joskus tullut hirvikin vastaan. Yhdessä vaiheessa Mila sai selvästi hajun jostain mielenkiintoisesta, mutta hieman pelottavasta. Milan selkäkarvat nousivat pystyyn ja se otti tuulesta hajua. Paikan läheltä löysimme tuoreita jätöksiä, luultavasti peurojen. Reitillemme osui myös tuoreennäköisiä hirvenjätöksiä, joten lenkillä oli Milalle paljon tutkittavaa.

    Kahteen otteeseen kävelytin Milaa parin minuutin ajan valjaisiin puettuna hihnassa, jotta saisin sen kävelemään oikein hitaasti maastossa. Mila kun tuntuu menevän aina vain täysillä. Aluksi Mila vain hyppi hihnassa joka suuntaan, mutta välillä se rauhoittui kävelemään. Pariin otteeseen seisotin sitä pienen hetken myös kapealla puunrungolla, tukien pitämällä valjaista kiinni. Näiden harjoitteiden tarkoituksena on auttaa Milaa löytämään myös ne syvät, vartaloa tukevat lihakset ja parantaa tasapainoa sekä vartalon hallintaa.

<? target="xml" content="namespace prefix = o ns = \"urn:schemas-microsoft-com:office:office\" /">?>

Kyllä kaipasin metsässä Dorista mukaan. Doris olisi nauttinut kovasti ihanasta ilmasta ja hajujen kyllästämästä maastosta. Ehkä parin viikon päästä pääsemme jo vähitellen lenkkeilemään. Kunnon rakentaminen on aloitettava Doriksen toivuttua ihan alusta, lihakset tuntuvat jo nyt kadonneen osin, mistäs muualta Doris laihtuisikaan, kun rasvaakaan ei juuri ole.

Ja ne pari lätäkköä, mitä metsästä löytyi, pääsivät tietenkin Milan käsittelyyn. Tässäpä pieni kuvasarja vesiPEDOsta.