Doriksen vointi on vähitellen parantunut. Edelleen se lähinnä nukkuu, mutta välillä se jaksaa jo hieman touhutakin. Jouduin eilen päivystämään ja otin Doriksen mukaani, jotta voin seurata sen vointia. Neiti oli selvästi ilahtunut, kun hän pääsi mukaani. Oli rauhallinen ilta ja me lähinnä vain loikoilimme sohvalla ja ramppasimme ulkona – Doriksella on vieläkin ripulilla. Vie tietenkin aikansa, että suolisto sopeutuu uuteen tilanteeseen. Paino on tämän viikon aikana tippunut jo 2 kiloa. Kunnon ja painon palauttamiseen menee varmasti jonkun aikaa.

Vaikka tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä, Doriksen vointi paranee päivä päivältä eikä ongelmia ole tullut, en silti uskalla vielä täysin iloita. Pieni huolen poikanen minussa vielä on. Voiko minulla olla niin hyvä tuuri, että tämä päättyisikin hyvin? Nyt pyrin vain nauttimaan yhdessä olosta päivä kerrallaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilen kävin Milan kanssa metsäilemässä. Oli kivan aurinkoinen, mutta melko tuulinen ilma. Mila kirmaili iloisena edestakaisin.Yksi koiranomistamisen hienoimpia puolia onkin se, kun näkee ystävänsä nauttivan liikkumisesta niin suunnattomasti. Vapaana metsässä juostessaan koira on kyllä elementissään. Vesilammikoita ei tällä kertaa tullut vastaan, joten pääsimme suht puhtaina kotiinkin.