Kurssittelua

Olin tänään AllK9Sports:in Mia Laamasen ja eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin pitämällä kurssilla "Agilitykoiran estesuoritusanalyysiperusteet ja fyysiset vaatimukset".  Kurssilla käsiteltiin koiran liikkeitä ja rakenteen vaikutusta niihin, esteiden suorittamiseen vaadittavia fyysisiä ominaisuuksia, turvallisuusnäkökulmia ja koiran fysiikkaa agilityyn liittyen sekä tietenkin eri esteiden suorittamistapoja. Videoilta arvioitiin koirien estesuorituksia ja liikkeitä niiden aikana. Sain hyviä ideoita koirien kunnon harjoittamiseen ja siihen mitä lihasryhmiä kenelläkin tulisi harjoittaa rakenteesta tai muusta syystä johtuen. Uskon kurssista olevan hyötyä minulle myös agilitykoulutusohjaajana.

Oli kyllä hyvä kurssi, mutta samalla melko rankka. Tieto lisää tuskaa - ei pelkkää sanahelinää... Sitä vain aina huomaa, miten vähän loppujen lopuksi tietääkään. Jospa sitä nyt olisi taas hieman viisaampi. On hienoa, että nykyään on tarjolla erilaisia kursseja lajiin liittyen. Agility ei ole enää vain kentällä juoksentelua koiran kanssa ja esteiden hyppelyä. Agilitystä on tullut ja on tulossa kokonaisvaltaisempi laji, jossa huomioidaan koira, sen fysiikka ja samoin myös ohjaaja ihan eri tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Kehityksessä on mentävä mukana, ainakin jos haluaa kehittyä ja edes haaveilla pärjäämisestä.

Kuulumisia

Doris on piristynyt edelleen. Ilme on jo iloisempi ja häntäkin jo heiluu välillä. Etenkin tuo ilmeen kirkastuminen lämmittää mieltä - välillä ilme on jo hieman kujeileva. Ja kotiin tullessani Doris tuli tervehtimään minua omaan tapaansa ja puski itsensä jalkojeni välistä. Ripulilla neiti on edelleen, mutta ulkona ei tarvitse jatkuvasti juosta. Kyllä minua eilen illalla nauratti ulkona käydessämme. Oli jo pimeää ja minä tiirasin taskulampun valossa mitä sieltä pepusta oikein tulee.. Olisin saattanut herättää hieman hilpeyttä vastaantulijoissa.

Mila on viettänyt oikein "pentuviikon". Emme ole tehneet mitään erikoista, emmekä ole harjoitelleet oikeastaan mitään. Mila on saanut puuhailla omiaan, ulkona ja lenkillä on toki käyty ja arkirutiineista pidetty kiinni, mutta muuten on ollut vapaata. Sen verran olemme treenanneet, että olen liittänyt ruokailuun maahan menon. Mila istuu automaattisesti odottamaan ruokaa ja nyt olen vaatinut siltä maahanmenon ennen lupaa syödä. Ensimmäisillä kerroilla vapautin sen heti kyynärpäiden osuessa maahan, nyt jo odotan muutaman sekunnin ennen vapautusta. Nopeasti Mila hoksasi myös tämän. Ehkä tämä rutiini auttaa paikallaanmakuun opettelua, sitten kun sitä aletaan harjoitella muussakin yhteydessä.

Milan kanssa on alettu myös vähitellen harjoitella yksinoloa kotona vapaana. Kun kävin viikolla katsomassa Dorista YES:llä tai muuten asioilla, otin Repon mukaan ja jätin Milan Dinon kanssa asuntoon vapaaksi. Repoa ja Milaa ei uskalla jättää keskenään, sillä meno voi käydä liian raskaaksi Repolle. Raukkaparka (Repo) kun ei osaa lopettaa kisailua, ja Milakin vain innostuu Repon hermostumisesta. Yksinolot ovat olleet pituudeltaan 2-4h. Mitään suurempia tuhoja ei ole neiti tehnyt. Vesikupille on neiti etsinyt parempaa sijoituspaikkaa ja yhteen villasukkaan on tehty tuuletusaukko varpaille, mutta muuta uudismuotoilua ei ole harrastettu. Olen jättänyt lähtiessäni koirille puruluut kaluttaviksi ja niiden parissa on ilmeisesti viihdytty.

Dino puolestaan voi pulskasti. Järkytyin tänään huomatessani, kuinka se on salakavalasti päässyt lihomaan. Täytynee kohta ajaa sille kesäkarva, niin ei pääse "turkkikaan" hämäämään. Joutuu pikkuherra dieetille. Nyt kevään tullessa lisääntyy tietenkin liikunnan määräkin, joten normaalipainoon päästäneen melko helposti. Parin päivän päästä voin poistaa tikit korvasta, jolloin Dinokin pääsee taas metsäilemään. Ajattelin käyttää sitä uimassa jossain  "koirauimalassa". Siinä tulisi hyvää liikuntaa, mutta Dino tassut eivät rasittuisi ja kynsiin ei sattuisi.