Kävimme tänään aamupäivällä Milan kanssa Lohjan asemalla harjoittelemassa "kaupunkioloja". Teimme pienen kävelyretken, jonka aikana kävimme ihmettelemässä koulun parkkipaikalla olevia skoottereita, seisoskelimme kaupan pihalla ihmettelemässä ja leikkimässä, sekä kävelimme vilkkaammin liikennöidyn tien vieressä kävelytiellä. Mila ei juurikaan kiinnittänyt huomiota autoihin, ainoastaan rekat ja bussi saivat sen katsomaan perään. En tiedä johtuiko se kiinnostuksesta vai olivatko ne vähän pelottavia isoine äänineen. Naksuttelin kävellessämme katsekontaktista, etenkin autotien varressa. Pian Mila alkoi tarjota katsekontaktia aina autojen tullessa vastaan. Yhden pakettiauton perään se otti muutaman askeleen, jolloin ärähdin sille ja palkkasin heti katsekontaktista. Tämän jälkeen loput autot menivät taas nätisti ohi.

Ihmisten ohi menimme nyt kävellen, alkuun syötin Milalle koko ajan nameja, loppua kohti naksuttelin katsekontaktista. Hieman olisi ihmiset kiinnostaneet, ei kuitenkaan ärhentelymielessä, vaan häntä heiluen iloisesti. Kaupan pihalla seisoskelimme jonkun matkan päässä ulko-ovesta rauhallisessa välikössä. Siinä harjoittelimme katsekontaktia, istumista ja maahanmenoa. Etenkin aina, kun huomasin, että ihmisiä on tulossa tai menossa kauppaan, otatin kontaktia. Välillä myös leikimme mukana olleella narulelulla. Hyvin Mila hieman jännittävästäkin tilanteesta huolimatta alkoi leikkiä ja innostui siitä. Kaupan pihalle tuli myös toinen koira, jolle Mila meinasi hieman rähistä. Kun koira odotti ihmisiään kytkettynä paikoillaan, ei Mila kiinnittänyt siihen huomiota, mutta taas kun he lähtivät kävellen pois, piti riiviön sille hieman ärähtää. Nyt kuitenkaan tilanne ei jäänyt "päälle", vaan sain kutsumalla siirrettyä Milan huomion pois tilanteesta.

Kävelyretken jälkeen, ennen autoon menoa otimme hieman rauhoittumisharjoittelua. Olin kyykyssä, haukottelin ja silittelin Milaa rinnasta ja kyljistä, kunnes se selkeästi rentoutui lähelleni istumaan. Oli oikein hyvä ja mielestäni suht onnistunut kaupunkitreeni.

Häiriöharjoitusta agikentän reunalla

Kotimatkalla ajoimme agikentän ohi, ja näin jonkun olevan siellä treenamassa. Menimme kentän viereen hetkeksi puuhailemaan. Toiset koirat kun tuntuvat saavan Milan kiihdyksiin, etenkin, jos ne tekevät agilityä. Poppa-bordercollie treenaili kentällä, ja me otimme parkkipaikalla hieman paikallamakuuta ja rauhassa odottelua, sSekä yhdessä leikkimistä häiriön (treenava koira) läheisyydessä. Makuuta harjoittelin nyt niin, että laitoin maahan namia ja Milan makaamaan 1-2 m päähän. Siitä vapautin Milan etsimään namit. Ajattelin aloittaa paikallamakuun treenaamisen ulkona näin, sillä ruokailutilanteesta tämä liikesarja on Milalle tuttu. Parin toiston jälkeen pystyin siirtymään itse 3 askelta sivuun ja kohti nameja. Katsekontaktista vapautin Milan nameille. Otimme tätä 5 toistoa. Tämän harjoitteen aikana Mila todella unohti kentällä treenaavan koiran, kun sillä selkeästi oli joku tavoite johon pääsemiseen piti keskittyä.

Lopuksi Mila ja Poppa saivat leikkiä parkkipaikalla. Mila ei ole Poppaa aiemmin nähnytkään, ja vaikka Poppa on huomattavasti Milaa isompi, alkoi leikki melkein välittömästi. Ilmeisesti näiden leikit ovat niin samankaltaisia ja ne ymmärtävät toistensa elekieltä (silmät, tuijotus), että yhteisymmärrys löytyy nopeasti. Agilitykentälle asti emme siis menneet, vaati kyllä minultakin itsekuria jättää esteet rauhaan, mutta tämän päivän teemana olikin keskittyminen ja rauhoittuminen häiriöistä huolimatta.  

Kuva ei ole tältä päivältä, eikä edes käsketystä makuusta, mutta sopii tähän kohtaan...