Minulla on oikeasti maailman huonoin tuuri koirieni terveyden suhteen.

Tänään päivällä Doris muuttui hyvin levottomaksi ja kipuilevan oloiseksi. Se yritti vain makuulle, meni pöydän alle piiloon ja välillä inisi. Se aristi mahan painelua, ja oksensi kerran suurehkon määrän ruokaa. Doris ei yleensä näytä kipua, joten arvasin jotain olevan pielessä. Mitään dramaattisia muutoksia ei ollut, lämpö oli normaali, syke vain hieman koholla tms. Mutta kun koirani tunnen, näin, että kyseessä voi olla jotain pahaa. Vein Doriksen sitten YES:lle päivystykseen. Epäily oli vierasesineestä suolistossa. 2 viikkoa sittenhän Doris söi treeneissä vinkulelusta isohkon palasen, mutta ainakin osan siitä se oksensi jo silloin. Röntgenkuvien perusteella epäiltiin edelleen vierasesinettä, suolistossa oli runsaasti kaasua ja se oli hieman oudossa asennossa. Doris päätettiin leikata saman tien. Järkytys oli suuri, kun maha saatiin auki. Ohutsuoli oli lähes metrin matkalta liki musta ja aivan verentäyteinen. Suolistossa ei ollut vierasesinettä, vaan suolet olivat kirjaimellisesti solmussa. Sellaista ei vain tapahdu! Lisäksi mahalaukussa tuntui selvästi vierasesine, joka tässä tapauksessa oli Doriksen murheista se pienin, sitähän Doris ei ollut oireillutkaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Solmun avaamiseen meni aikaa ja vasta sen jälkeen päästiin arvioimaan tilanne. Ohutsuolessa oli onneksi jäljellä enemmän normaalin kuin muuttuneennäköistä kudosta, joten päätimme yrittää pelastaa Doriksen. Muuttunut osa suolta poistettiin ja mahalaukusta poistettiin vierasesineet – siellä olikin useita kappaleita, tuo 2 viikkoa sitten nielty vinkulelun pala (kooltaan n. 6x2x3cm), erillisenä sen vinkuosa ja lisäksi pala kangasta (namisukasta?).

 

Kaiken kaikkiaan leikkaus kesti lähes 5 tuntia. Kahden aikaan yöllä Doris alkoi vähitellen herätä nukutuksesta ja lähdin kotiin. Doris jäi siis teho-osastolle. Seuraavat päivät ovat kriittisiä – lähteekö suolisto toimimaan normaalisti, tuleeko komplikaatioita jne. Vielä ei siis voi huokaista helpotuksesta, vaikka leikkaus sinänsä onnistuikin. Nyt ei voida muuta kuin toivoa parasta. Mikäli Doris toipuu leikkauksesta ja kaikki menee hyvin, tullee sen elämä jatkumaan ihan normaalisti. Kriteerinä leikkaukseen lähdössä olikin, että Doriksella pitää olla mahdollisuus elämisen arvoiseen elämään touhuineen kaikkineen.

 

Tässä tapauksessa on kaikki hyvin outoa. Ensinnäkään Doris ei ole tämän 2 viikon aikana oireillut mitenkään tuota mahalaukussa ollutta suurehkoa vierasesinettä. Toisekseen, siihen nähden, miten vakava tila Doriksella oli, oireili se huomattavan vähän. Kipuilu muutoksiin nähden oli minimaalista, jollakin toisella koiralla tuollainen kipuilu olisi saattanut jäädä lähes huomaamatta. Kolmanneksi, miten ihmeessä ne suolet ovat voineet mennä solmuun? Todennäköisesti Dorikselle on sterilaatioleikkauksen aikana muodostunut joitain pieniä kiinnikkeitä vatsaonteloon, joiden takia "solmiutuminen" on ollut mahdollista. Kiinnikkeitä voi aina muodostua, mutten ole koskaan kuullut tällaisesta.

 

Peukut ja vaikka muutkin sormet pystyyn Doriksen puolesta.