Tänään lähdin aamulla Milan kanssa hihnakävelylle. Niitä olemmekin tehneet aivan liian vähän, on vielä tuo hihnassa nätisti kävely melkoisen vaiheessa. Olen tehnyt niin, että kun hihna kiristyy, matka pysähtyy, ja kun hihna taas löystyy, jatketaan matkaa. Välillä palkkaan naksulla nätisti kulkemista sarjoina.

Menimme kaupan pihalle fiilistelemään. Harjoittelimme hieman myös kytkettynä odottamista. Laitoin Milan kiinni kaupan eteen ja pyysin istumaan. Palkkasin rauhassa istumisesta ja välillä otin muutamia askeleita poispäin. Palasin Milan luo vain, kun hän malttoi odottaa istuen. Otimme tätä muutaman kerran ja sitten leikimme kaupan viereisellä nurmikaistaleella. Leikin jälkeen oleskelimme kaupan vieressä katselemassa vilinää. Kovasti Mila olisi halunnut mennä katsomaan kaikkia ihmisiä, parempi niin, kuin että pelkäisi vieraita!

Kävelymatkan aikana vastaantulevat pyörät ja ihmiset otimme vastaan istuen. Istutin Milan vasemmalle puolelleni ja annoin namin aina katsekontaktista. Pyörät pääsivätkin nätisti ohi ja samoin ihmiset, paitsi ne muutamat, joiden välttämättä piti pysähtyä lällyttämään pennulle... Ohi käveleminen on Milalle vielä liian vaikeaa, joten katson parhaaksi istuttaa sen. Vähitellen, kun se sujuu varmasti, alamme myös liikkua ohitustilanteissa.

Olen nyt myös alkanut taas vahvistaa peruasentoa ottamalla muutamia toistoja silloin tällöin. Huomasin, että Mila tulee sivulle vain jos käytän apuna vasenta kättäni. Jos vain sanon "sivu", enkä tee käsilläni mitään (varsinkin jos vasen käteni on esim. taskussa) ei Mila tule sivulle. Kenties käsky sellaisenaan ei ole vielä Milalle vahva. Olen ottanut nyt perusasentoa kosketuskeppiä apuna käyttäen. Pyrin pitämään vasemman käden eri paikoissa, selän takana, edessäni ja välillä sivulla rentona. Pidän kosketuskeppiä oikeassa kädessäni ja sieltä ohjaan Milaa. Tuloksista ja homman toimivuudesta en vielä osaa sanoa, katsotaan parin päivän päästä :)

Ja vielä eräs iloinen tapahtuma tälle aamulle. Naapurin mies, jota Mila on pelännyt ja jolle Mila on aina pörissyt, tuli paluumatkallamme pihalla vastaan. Pelko oli tiessään ja Mila halusi mennä tervehtimään miestä iloisesti häntää ja koko kroppaa heiluttaen. Mieskin totesi ilahtuneena, ettei pentu näköjään enää häntä pelkää. Tuli vain kotiin tultua mieleen, että pitäisi ehkä opettaa Milalle, että vieraita ihmisiä mennään tervehtimään esim. vasta katsekontaktin (minuun) ja luvan jälkeen. Noh, ehditäänhän me harjoitella sitäkin. Tärkeintä tässä vaiheessa lienee avoin suhtautuminen vieraisiin ihmisiin.