Olen tämän viikon potenut kauheaa kuumetautia, liekö jotain liikkeellä olevaa influenssaa tms. En ole yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään koirien kanssa. Hyvä kun olen pissalle saanut ne vietyä. Onneksi Juha on auttanut koirien kanssa ja hoitanut niitä sillä välin, kun minä olen maannut sängyn pohjalla. Juhakin on ollut sairaslomalla, joten pitkille lenkeille eivät koirulit ole päässeet. Tänään alkoi (ihme, että vasta tänään) tytöissä näkyä liika purkamaton energia. Minulla ei ole enää ollut kuumetta ja olokin on jo parempi, mutten uskaltanut kuitenkaan mihinkään lenkille lähteä. Niinpä pakkasin tytöt autoon ja ajoimme Minnan luo ulkoilemaan. Siellä pihalla tytöt saivat juosta ja riekkua ilman, että minun tarvitsi juurikaan liikahtaa. Milasta kaikki kuralätäköt olivat ihania ja Doriksen perässä juokseminen hauskaa - joskin välillä meinasi mennä hermot, kun ei sitä saanut kiinni... Doris taas nautti Milan juoksuttamisesta - sekin juoksenteli sydämensä kyllyydestä, ihan maitohapoille asti (miten niin huono kunto). Muutamia putkeen lähetyksiä otin Milan kanssa ihan vain kuvien takia. Tässäpä muutamia kuvia tältä päivältä. Huomatkaa kuralätäköstä nousevat pisarat - Mila päätti puhallella kuplia lätäkössäkin.. Kevät tulee, ihanaa!

Kevät tulee, ja muutenkin taitaa elämä voittaa. Vilma pääsi tänään kotiin YES:ltä, siltä poistettiin eilen todella iso maksakasvain. Yrittäminen siis kannatti! Flunssani alkaa helpottaa, hyvä niin. Ja kaiken päälle, tänään katselin ensimmäistä kertaa Yaldan kuvia itkemättä. Toki niiden katsominen sai aikaan haikean mielen, mutta tällä kertaa päällimmäisenä oli iloisen haikea olo pohjattoman surun sijaan. Aika kultaa muistot, ne vaikeatkin!