Tänään taas leikkasin Milalta kynnet. Olen ehkä toiminut kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti ja leikannut aina kaikkien (tai melkein) varpaiden kynnet kerralla. Eikös sitä sanota, että pitäisi totuttaa pentu kynsien leikkaamiseen vähitellen - usein ja vähän kerrallaan. Näin en ole kuitenkaan toiminut.

Tilanne tämän useimmille koirille epämiellyttävän toimenpiteen suhteen on nyt 13 viikkoisena se, että Mila malttaa oikein hienosti maata kyljellään koko toimenpiteen ajan. Aluksi Mila saattaa hieman pyrkiä ylös, mutta rauhoittuu siihen pian. Metodinani on ollut syöttää niin paljon namia suuhun, ettei Mila ehdi reagoida kynsien leikkaamiseen... Annan aina namin ja leikkaan 1-2 kynttä. Sitten toinen nami ja sama juttu. Välillä, jos namien väli venyy liian pitkäksi, alkaa Mila hieman liikehtiä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Ensimmäisillä kerroilla namia piti olla antamassa koko ajan, nyt saatetaan leikata jopa kaikki yhden tassun kynnet saman namin voimin. Mielestäni aika hienoa näin nuorelta ja lievästi sanottuna vauhdikkaalta pennulta, vai mitä?! Semmoinen vippaskonsti minulla kuitenkin on käytössä, etten ala leikkaamaan kynsiä silloin, kun Mila on kaikkein energisimmillään. En halua alkaa taistelemaan tuosta toimenpiteestä. Tavoite olisi saada kynsien leikkuusta niin helppoa, kuin se on Helin maastonakeille. Hilla-corgi tulee jopa jonottamaan vuoroaan kun muilta leikataan kynsiä...

Perjantairyhmän treenien jälkeen otimme Milan kanssa taas kujakeppejä. Kavensimme kujaa hieman edelliskerrasta, kujan ollessa kuitenkin edelleen selkeästi leveä. 2 toistoa otimme minun kutsumanani, 5 toistoa niin että lähetin Milan namilätkälle kujan läpi. Vauhdikkaasti pirpana kujan läpi syöksyy, osumatarkkuus lätkälle namin luo vielä vaihtelee... Aina ei jarrutuksen aloitus ajoitu oikein... Mila vaikuttaa yhdistäneen jo Minnan ja Jarinkin kentän mukavaan toimintaan, typy oli jo tänään ihan innoissaan sinne mennessämme. Edeltäneen treeniryhmän koirat Milaa hieman ihmetyttivät, moisia vieraita ja IIISOJA (Milan vinkkelistä) koiria joka puolella, mutta hyvin niistäkin selvittiin.  

Doriskin oli autossa mukana, mutta kun taivaalta tuli jalkarättejä, totesi Doris autossa istumisen olevan ulkoilua mukavampaa. Mun sokerista tehty prinsessani!! :) Toivottavasti huomenna olisi hieman parempi ilma, niin pääsisimme metsään retkeilemään.

 "Hyi, tää on kylmää ja märkää..."

Treenien vuoksi muu puuhailu jäi tänään vähemmälle. Mila onkin taas purkanut energiaansa omiin puuhiinsa = juossut yläkertaa pitkin ja poikin lelu suussaa ja pörissyt. Löysipä typy oikein kivan uuden lelunkin. Liekö harrastukset samanlaisia koirilla kuin omistajilla...

Dinokin on taas vaihteeksi ollut melko pirteänä. Sydänlääkitys näyttää tehoavan, yskää ei ole juuri ollut. Tänään se jopa leikki Milan kanssa repimisleikkejä. Mieluiten näin talvisin Dino oleilee peiton alla lämpimässä. Ulos lähdettäessä sitä saa välillä ihan etsiä, kun se yrittää olla liikkumatta peiton alla ja "kuulematta" uloskutsuja... Varovasti vipattava häntä usein kuitenkin paljastaa kuningasjätkän piilon.

 Dinon makuupussi