Kävimme eilen Minnan ja Jarin pihalla treenailemassa. Aloitimme Milan kanssa kujakeppien harjoittelun. Tässä vaiheessa kuja oli vielä hyvin leveänä. Ensin Minna piti Milaa kiinni ja minä menin namilätkän kanssa kujan läpi ja kutsuin Milan lätkälle. Näin teimme pari toistoa. Sitten vaihdettiin Milan lähettäjäksi minut. Minna odotti lätkän kanssa kujan päässä ja minä lähetin Milan kepeille. Pari kertaa Mila kääntyi kepeillä takaisin kun kehuin sitä liian innokkaasti kesken keppien. Saimme kuitenkin näin ensimmäiselle kerralle mukavasti onnistuneita toistoja.

Otin myös vähän putkea Milan kanssa. Siihen esteeseen Mila on jo syttynyt, meinaa tyttö mennä ilman lupaakin putkeen.. Täytynee ottaa hallintatreeniä putken läheisyydessä. Putki on ollut meillä vielä aivan suorana, seuraavaksi ajattelin alkaa kiertää sitä mutkalle.

Yhden hypyn avulla treenasimme tiukkaa käännöstä. Lähetin Milan hypylle ja kutsuin sen takaisin vaihtelevasti valssilla tai normaalilla käännöksellä. Alkuun Mila taas ryntäsi pidemmälle eteenpäin, mutta lopputreeneissä se tuli jo siivekettä nuollen käteeni.

Mila ja Doris saivat ennen ja jälkeen treenien leikkiä keskenään ja kivasti ne ulkonakin näköjään juoksentelivat yhdessä. Treenien jälkeen menimme Milan kanssa kahvittelemaan Minnan seuraksi. Mila suhtautui oikein kivasti Emmiin, 1v 3kk. Paju-salukia taas Mila ei osannut kohdella ylvään salukin vaatimalla arvokkuudella. Paju ei oikein ymmärtänyt kaulanahasta roikkumisen merkitystä. Kärsivällisesti se kuitenkin pentuun suhtautui. Milan on hyvä saada hyviä kokemuksia monenlaisista koirista, ettei siitä tulisi kovin pahaa roturasistia, olen kuullut että kelpeillä on sitä vikaa...

Laitanpas tähän tämmöisen runon, joka kuvaa mielestäni hyvin Milaa..

Kastehelmi

<? target="" content="target=\"xml\" content=\"namespace prefix = o ns = \\"urn:schemas-microsoft-com:office:office\\" /\"">?>?>

Si-Si-Dus,

kaunein keiju kuun alla,

löysi takkiaisen lehdeltä kastehelmen,

suunnttoman suuren.

Hän vieritti sitä

ja katseli nauraen

ylen soman persoonansa

hullunkurista kuvaa.

Vihdoin upotti hän päänsä siihen

ja näki ihmeellisen maailman

kasteen peittämillä silmillänsä.

-Katri Vala, sarjasta Satuja Si-Si-Dusista