Blogin huimasta päivitystiheydestä huolimatta olemme elossa ja hyvinvoivia. Kesä ja pennut olivat ja menivät. Milan pennuista lisää siis pentublogista, joskin jatkokuulumisia tulee tänne kunnes saan kennelille kotisivut aikaiseksi. Pennuista 6 jäi tänne "etelään", yksi lähti edustamaan Ouluun. Olen nähnyt pennuista suurinta osaa ahkerasti, meillä kun on oma pentujen tokoryhmä. Sen mitä olen pentuja nähnyt ja mitä niistä olen kuullut, on ollut positiivista. Kaikki ovat reippaita ja ihania kelpien alkuja.

Meille Milan seitsemästä pennusta jäi siis yksi narttu, Melekonen Akka, kotoisammin Uli. Uli on oikein hauska pakkaus. Sen kanssa on toistaiseksi lähinnä opeteltu elämään, mutta siinä sivussa on aloiteltu tokoilua ja nyt myös agilityn perusteita.

Mila on päässyt takaisin agilityradoille, joskin toistaiseksi vain treenipuolella. Nyt haluan oikeasti saada sen kääntymään paremmin ja tulemaan tarvittaessa myös lähelleni. Välillä se tuntuu aivan tuskaisen vaikealta, mutta esim. viime treeneissä este - palkka - kaksi estettä - palkka - este- palkka metodi näytti jo hieman tuottavan tulosta ja Mila alkoi loppua kohti selvästi kunnioittaa enemmän ohjauksiani, aivan kuin se olisi huomannut minunkin olevan radalla :) Mila palasi hienosti mammalomalta tokoilun pariin syyskuussa saaden alokasluokan kokeesta ykköstuloksen. Nyt harjoittelemme ylempien luokkien liikkeitä. Hitaasti mutta varmasti.

Doris-prinsessa hyväksyi parin kuukauden ällötysvaiheen jälkeen Ulinkin osaksi laumaa ja nykyisin Doris on oiva leikkikaveri myös Ulille. Doris on päässyt aina välillä hieman aksailemaan, mutta vain huvin vuoksi, "virallisesta" agitouhusta neiti saa olla eläkkeellä. Doris saa nauttia elämästään metsälenkkien ja satunnaisten treenien sekä jälkien teon muodossa. Mukavuudenhalukin tuntuu entisestään muorilla kasvaneen. Iloista Doriksen kohdalla on se, että suolisto tuntuu toipuneen pätkäisyoperaatiostaan vihdoin hyvin. Ripulielämä tuntuu olevan taaksejäänyttä (joskin satunnaiset ruokavarkaudet saattavat saada mahan löysälle) ja Doris joutui jopa hieman laihdutuskuurille. En olisi uskonut iloitsevani siitä että jollakin koiristani on liikaa rasvaa kyljissä, mutta Doriksen kohdalla se on ollut merkki parantumisesta. Ihanaa!

Tällaista tänne näin pikaisesti. Yritän nyt taas alkaa pitää treenipäiväkirjaa blogissa, joten eiköhän päivityksiäkin tule useammin.