Olimme kolme viikkoa koko perheen voimin reissussa. Kaksi viikkoa hurahti Rovaniemellä rentoutuessa. Siellä oli mennessämme, ennen pääsiäistä, vielä ihan talvi, pihallakin oli lunta minua napaan asti (mikä nyt ei varsinaisesti kamalan korkealla ole ;) ). Mutta niin se vain kevät sielläkin teki tuloaan ja lähtiessämme oli lumimäärä vähentynyt jo puoleen. Rovaniemellä emme tehneet oikeastaan mitään - lepäilimme vain, ja tietty ulkoilimme. Sieltä hurautimmekin sitten mökkeilemään Mikkeliin viikoksi. Mökillä oli jo pihalta lumet sulaneet, joten Doriskin nautti ulkona olosta. Monena aamupäivänä, kun aurinko lämmitti ihanasti, ei Doris halunnut tulla muun porukan kanssa sisälle, vaan se jäi makoilemaan aurinkoon pitkäksikin aikaa. Varma kevään merkki!

 

Mikkelistä kävin Milan kanssa Lappeenrannassa useammankin kerran, tapaamassa Milan sulhopoikaa Warmaa. Astutus onnistui lopulta  ja lähdimme kotia kohti. En valitettavasti saanut pariskunnasta onnistunutta yhteiskuvaa. Jompikumpi nousi aina pystyyn tai korvat oli lytyssä tai ilme maansa myyneen näköinen... Ei tainnut räntäsateessa poseeraaminen houkutella.

 

Oli kyllä kiva olla reissussa, mutta onhan se aina kiva palata kotiinkin.

Reissussa ollessa vietettiin syntymäpäiviäkin, Doris nimittäin täytti 8 vuotta!! Onnittelut prinsessallemme ja muillekin Bawabu P-sisaruksille! Doris sai, tai oikeammin otti, syntymäpäiväherkkujakin. Tyttö nimittäin syntymäpäiväänsä edeltävänä iltana meni varastamaan korillisen leipää pöydältä, ja taas tuli se ahneen loppu...

Ikä alkaa näkyä jo Doriksessa, kuonossa ja silmien ympärillä on valkoisia karvoja ja mukavuudenhalu on vain lisääntynyt entisestään. Talvella ei Doris ole kauhean mielellään enää lenkeille lähtenyt, aristelee yhä pienempiä pakkaslukemia, ja sateella sitä ei meinaa saada ulos millään. Aloitin Dorikselle alkuvuodesta Aktivait-ravintolisän käytön ja se näyttää tehonneen. Kuurin aloittamisesta meni varmaan 2-3 viikkoa, niin Dorkissimus alkoi oikein pyytää lenkeille sekä innostui taas leikkimään Milankin kanssa! Saman piristävän tehon totesin viime keväänä Dinolla ja Repollakin. Taitaa siinä aineessa siis potkua oikeastikin olla! Nyt kun lumet ovat sulaneet ja ilmat lämmenneet, nauttii Doriskin taas enemmän metsälenkeistä ja haluaapa usein myös hihnalenkeille.

 

Ja täyttihän ihana rakas juniorhandlerimmekin jo 9kk! Tinja osaa jo vaikka mitä ja on melkoinen touhutyttö. Koko ajan pitäisi olla menossa ja puuhailemassa. Koirat suhtautuvat Tinjaan kyllä edelleen tosi hienosti. Dino nyt sille välillä murahtaa, kun Tinja on innostunut sen karvoista kiskomisesta. Doris on Tinjan suosikki, se kun on niin rauhallinen ja kärsivällinen. Niille on kehittynyt ruokailusymbioosi. Doris istuu syöttötuolin vieressä, Tinja kiskoo sitä korvasta ja korvaukseksi Doris nuolee Tinjan ruokaisia käsiä. Molemmat ovat tyytyväisiä :)

Ihana on ollut myös huomata, kuinka Doris on iän myötä tasoittunut luonteeltaan. Kyllä se vieläkin stressaa asioista ja pelkää vieraita, mutta sen suhtautuminen vieraisiin ihmisiin on huomattavasti parantunut. Se ottaa useimmat meillä vierailevat ihmiset ystävällisesti vastaan ja niitäkin joita se arastelee haukkuu se vain hetken ja rauhoittuu paljon aiempaa nopeammin.

 

Kevättä tuntuu olevan koko laumalla rinnassa, Mila pääsi rakkauspuuhiin ja "vanhukset" ovat innostuneet ulkoilusta ja leikkimisestä. Mila jäänee nyt agilitytauolle pentujen ajaksi, ja Doris pääsee tuuraamaan Milaa treeneissä. Ehkä teen Milankin kanssa jotain pientä treeniä, mutta keskitymme nyt enemmän tokoiluun ja lenkkeilyyn. Mila kun ei agilityssä tunnu osaavan rajoittaa menemistään :D Toissapäivänä Doris oli ensimmäistä kertaa tälle keväälle ulkotreeneissä ja tyttö oli ihan intopiukkana. Doris on kyllä tosi taitava! Se lukee hyvin rataa ja minua ja antaa mulle paljon anteeksi. Tekee useimmiten oikein ohjaajasta huolimatta... No onhan meillä se ikuisuusongelma niiden kontaktien kanssa, mutta en jaksa enää niistä välittää. Pidetään hauskaa ilman turhia pipon kiristelyjä. 

Tällaista meille. Lisää taas jossain vaiheessa...