Hui kamala miten se aika rientää!

Vastahan minä sen kasvattajalta hain. Vastahan minä teininä pyöräilin pitkin kaupunkia se pyöräni etusarven korissa, vastahan se nukkui minun Marimekon olkalaukussani kun väsy iski kesken kaupunkikierroksen. Juurihan se karkasi hajuista kiinnostuttuaan nuorena koltiaisena ja päätyi takaisin kotiin sen löytäneiden mopopoikien takin sisällä.

Vastahan me aloitettiin agilityura ja saatiin monta hyllyä ylitetystä maksimiajasta, saatiin viimeinen nousunolla ykkösistä kakkosiin juuri ennen kuin 5 lakkasi käymästä siirtotuloksena (joskus 5,99 on siis ollut siirtotulos!, eikä mediluokkaa tunnettu). Eikä siitä ole kuin hetki kun vauhtia ja intoa alkoi löytyä, tosin tietty satunnaisesti. Eikä siitä ole kuin yks sekunti kun oltiin piirinmestiksissä kolmansia.

Eikös se ollut toissapäivänä, kun se rakastui tulisesti englanninspringerspanieliini eikä suostunut viikkoon syömään, juomaan tai nukkumaan kuin pakotettuna. Ja eikös se ollut eilen kun se otti laumaan tulleen Doriksen, Repon ja Milan hienosti vastaan. 

Vastahan me lenneltiin sinivalkoisin siivin ja rampattiin pitkin Suomea yöjunilla. Sehän oli aivan hetki sitten kun se oli puolusti kotiaan ja esti huoltomiesten sisäänpääsyn kun isäntäväki oli vielä nukkumassa. Ja eikös se ollut aivan juuri, kun se hurmasi koko perheen ja kaikki tutut ihanaakin ihanammalla luonteellaan ja ystävällisyydellään.

Aika tosiaan rientää. Tänään tuo pieni ukko, Dino eli Kuningasjätkä täyttää jo 13 vuotta! Uskomatonta mutta totta :)

Dino voi hyvin ikäsekseen. Höntti siitä on tullut eikä kaikki aina tunnu olevan sillä ihan kotona, mutta iloinen ja harmiton kaveri se on edelleen. Kuulo on mennyt ja omituisia tapoja sille on tullut, mutta haitanneeko tuo. Pirteästi papparainen silti porskuttelee eteenpäin. Hyvää syntymäpäivää Maailman Parhaalle Poitsulle eli Dinolle!!!

ps. Dinosta on ihan uskomattoman vaikea ottaa kuvia, heti kun herra näkee kameran, menee korvat luimuun, pää alas ja silmät puolitankoon... Dinosta onkin viime vuosilta lähinnä nukkumiskuvia.