Käytiin taas Milan kanssa kisaamassa. Mietin aamulla lähteäkö vai, oli vähän kylmä ja vähän väsytti eikä ollut virettä… Lähdettiin silti, mutta olisi voinut jättää väliinkin.

Kisat oli Masalan kuplahallissa, mikä on kyllä kiva kisapaikka näin talvella, se on lämmin ja minä pidän alustastakin. Kova meteli siellä tosin on. Virekin löytyi jo ennen kisapaikalle pääsyä ja hyvällä draivilla lähdettiin tekemään.

 

Ykkösille oli kaksi perusrataa ja yksi hyppyrata. Tuomarina kaikilla oli Esa Muotka.

 

Rata A: Ohjaa, älä oleta!

 

Niinpä. Alku hyvin, ajattelin olevani suunnilleen pituudella kun Mila menee 6-hypylle ja näin olikin. Jättäydyin valssaamaan pituuden ja 7-hypyn linjan taakse, mutta en tajunnut, että sivuttaisliikkeeni ohjaa Milaa 14-hypylle, ja sinnehän se meni. Olisi pitänyt kääntää sitä voimakkaammin, eikä vain olettaa että se tulee minua kohti. Hylhyl.

Päätin saman tien tehdä kunnon asenteella loppuun ja keskittyä niihin kohtiin joita olin rataantutustuessa paljon miettinyt, eli 10-11 – miten saisin käännöksen pieneksi ja 14-15 – miten saan Milan oikeaan päähän putkea, kun toinen pää on suoraan sen linjalla. Ne onnistuivat hyvin. Jätin Milan A:n kontaktille ja menin hieman eteenpäin, pidin hanskassa ja käännös olikin suht hyvä. 14-hypyllä olin hieman myöhässä ja käännös putkelle venyi pitkäksi, mutta sain Milan oikeaan päähän. 18-hypyn jälkeinen kaarre venyi pitkäksi, taisin nostaa kädet liian ylös.

Tulos siis HYL, mutta ihan jees. Vielä kun oppisin ohjaamaan olettamisen sijasta.

 

Rata B: Pidä ne kätes kurissa, lurjake!

 

Huh huh, tällä radalla esittelimmekin sitten parasta osaamistamme, aivan kamalaa kerta kaikkiaan! 2-rima tippui, valssasin väärään aikaan. Hylly tuli jo 4-esteen jälkeen. Nostin ohjaavan käden ylös ja Mila sinkosi maaliin. 6-hypyn jälkeen nostin taas kädet liian ylös ja Mila sinkosi kohti 14-hyppyä. 7-putken jälkeen meni ihan hyvin 16 hypylle asti, mutta oma fiilis oli jo kadonnut enkä pysynyt skarppina. Tarkoitus oli valssata ennen A-estettä, mutta nostin taas kädet ylös ja liikuin liiaksi kohti keppejä – Mila sinkosi kepeille. Pari vikaa estettä onneksi taas ihan hyvin.

Mikä ihme mun käsiä vaivaa?!? Miksi ne ei tottele mun suunnitelmia? Pitää varmaan köyttää ne vartaloon, etten saa niitä ylös. Argh, aivan kauhea rata. Mutta kontaktit oli hyvät, ja kepit.

 

Rata C hyppyrata: Loppuun asti kunnolla!

 

Pidin kepeille menoa haastavana ja ajattelinkin mennä jarruttamaan ja hieman kääntämään Milaa 4-5 väliin. Menin vähän liiaksikin ja työnsin Milan 5-esteen takaa ohi. Sitten se ehtikin 16-hypylle. Otin uudestaan 5-esteeltä ja lähetys kepeille meni hyvin takaaleikaten. Ja uskokaa tai älkää, mie en vipannut Milaa 7-putkeen vaan ohjasin ihan oikein :D

Sitten en pitäytynytkään enää ratasuunnitelmassani vaan aloin roiskia. 12-putkelle mentäessä juoksinkin suoraa kohti pussia 4-hypyn takaa ja Mila menikin putkesta ohi 2-hypylle. 12-putken jälkeen kiirehdin liikaa ja Mila meinasi tulla pussistakin ohi. Loppu ihan ok, joskaan en juuri enää pitänyt kontaktia koiraan vaan annoin sen kaarrattaa ja juostiin vain kilpaa.

 

Huh huh mitkä kisat. Tasaista tulosta tehtiin, HYL – HYL – HYL. Saatiin kuitenkin palkinto, ”Mieliinpainuvimman radan palkinto”. Hyppiksellä taisi vain 4 koirakkoa saada tuloksen ja me saimme sitten sen ylijääneen palkinnon. Esakin sanoi palkintoa antaessaan: ”Muuten tosi hyvä, mutta opeta se koira kääntymään” Kiitosta saimme kuitenkin iloisesta asenteesta hyllyjenkin jälkeen.

 

Mutta täytyyhän sitä jotain positiivistakin keksiä radoista. Kontaktit onnistuivat hyvin, Mila ei himmannut, eikä juossut läpi vaan meni vauhdilla oikeaan asentoon ja jatkoi luvalla.

Ja siitä olen ylpeä, että Mila pysyi jälleen lähdössä, vaikka se kävikin tosi kuumana. Ei ehkä olisi pitänyt pitää Milaa hallissa väliaikoina, mutta ulkona oli sen verran kylmä, etten tohtinut sitä autoonkaan jättää.

 

Jälkipuinnissa olen tullut siihen tulokseen, että lähdin kisoihin hieman väärällä asenteella. Tällä kertaa lähdin oikeastaan hakemaan sitä viimeistä nollaa. En ottanut normaaliin tapaan ”välitavoitteita” kuten keppien onnistuminen, pienet kaarteet tms. Vaan ihan vain nolla silmissä kisoihin lähdin. Palatkaamme siis seuraaviin kisoihin hieman realistisemmin tavoittein.