Tällä kertaa Mian treeneissä olikin rataharkka. Rataantutustuessa taisin olla hieman epätoivoisen oloinen, sillä Mia naureskeli moneen kertaan mun tuskaista ilmettä :D Eikä ihme. Jotenkin tuntui aivan mahdottomalta.

 

 

Aluksi otettiin muutama toisto puomille menoa, Mia oli palkkaamassa ylösmenolla. Mila ei mennyt kertaakaan putkeen vaan aina oikein puomille. Hyvähyvä.

 

Mulla ja Terhillä oli ”kerrasta poikki”-treeni, eli hylystä heti ulos. Virheistä sai jatkaa. Päästiin Milan kanssa ensimmäisellä kerralla kepeille asti. Se jätti vikan esteen väliin kun kiirehdin ohjaamaan sitä 5-hypylle ja edistin liikaa. Meille kuvasta poiketen 5-hyppy oli toisin päin. Näin kyllä että Mila teki virheen, mutten jostain syystä jaksanut korjata. Hyl ja ulos.

 

Saimme onneksi toisenkin mahdollisuuden. Taas tuli ihme sähläystä keppien jälkeen, taisin jopa itse kaatua. Mutta tällä kertaa en luovuttanut, vaan taistelin meidät jatkamaan. Kauheaa sähellystä ennen 5-hyppyä, mutta lopulta sain sen oikein. Puomille asti päästiin tällä kertaa. Juoksin itse 8-hypyn taakse ottamaan vastaan ja onnistuin tiputtamaan hypyn riman. Hyl ja ulos.

Hyvän taistelun vuoksi saimme kuitenkin lisämahdollisuuden ja pääsimme yrittämään uudelleen. Päästiin kuin päästiinkin esteelle nro 17, mutta oli se vain jotain aivan järkyttävän kamalaa. 9-putken jälkeen homma levahti käsiin kun menin liian pitkälle saattamaan Milaa. En ehtinyt enää kunnolla jatkoon. Melkein jokaiselle esteelle jouduin pelastamaan ja kääntämään ja vääntämään ja palauttamaan.

 

Hiottiin vielä lopuksi rataa puomilta esteelle 18. 8-hypyllä riitti, että hypyn kohdalta lähetin putkeen, tällöin ehdin hyvin myös tekemään poispäinkäännöstä muurille. Olin suunnitellut 10-13 niin, että menin keinun ja hyppyjen väliin ohjaamaan. Sitä sitten hiottiin. Olisi ehkä ollut kuitenkin helpompi ja parempi vaihtoehto jäädä A:n ja hyppyjen väliin. 12-hypylle tuli jo todella kiire ja 13-hypylle jouduin roiskaisemaan Milan. Ja Milahan tulkitsee nuo minun käden roiskaisut vippauksiksi, ja kerta toisensa perään se lähti 13-hypyltä oikealle.

16-putkelle putkijarrutus (ja ei, se ei tehoa jos sen tekee kun koira on jo melkein ulkona putkesta :D) ja 17-hypylle poispäinkäännös/sylkkäri.

 

Olipa vain vaikeaa. Mutta saimme onneksi jotain pätkiä onnistumaan hienostikin. Ja itselleni tämän treenin paras anti oli se, että tajusin mitä se vippaus tarkoittaa. Nyt voin tunnustaa tehneeni tietämättäni niitä ja löytyi selitys myös monille ihmeellisille irtoamisille kisoissa ja treeneissä. Tehotreeniä siis niiden eliminoimiseksi.