Itsenäisyyspäivän kisoihin osallistuivat dorkajengiläisistä Mila ja Doris. Tuomarina toimi Mia Laamanen. Minulla oli ehkä hivenen normaalia suuremmat paineet tuomarista johtuen. Ajattelin että sanomista varmasti tulee tyhmistä ohjausvirheistä :D Toisaalta paine loppujen lopuksi olikin hyvä juttu, tulipahan asennoiduttua oikein ja tehtyä tarkkaa työtä.

MILA

A-kisa

Hitsiläinen. Tehtiin tosi hienoa rataa ja tarkkaa työtä toiseksi viimeiselle esteelle asti. Loppusuoralla kävi jo ikävän tutuksi tullut juttu – Mila sinkosi kohti radan keskustaa, minusta poispäin. Tällä kertaa olin jopa suunnitellut pitäväni kädet alhaalla, etten vahingossakaan antaisi sille ohjauksellani lupaa vippautua. Ja pidinkin. Silti se lähti… Miten niin vippausongelma. Kielto siis viimeiseltä esteeltä! ARGH!

Kontaktit onnistuivat mielestäni erinomaisesti. Mila jopa pysähtyi, päästin sen kyllä heti jatkamaan, mutta pysähtyi kuitenkin! Käännökset meni niin kuin olin suunnitellut ja hanskassa pysymisen ja irtoamisen suhde oli mielestäni optimaalinen. Molemmat onnistuivat.

Kepeillä havaitsin pientä epäröintiä lopussa. Keppien jälkeen oli edessä ansaeste (8) ja piti lähteä oikealle putkeen. En viitsinyt kamalasti vedättää, etten ohjaisi hypylle, enkä myöskään lähteä oikealle kohti putkea. Jouduin siis itse hidastamaan vauhtiani kepeillä ja se näytti heijastuvan Milaan. Sen vauhti hidastui myös hieman ja se mielestäni katsoi minua silmäkulmastaan. Kepeille tarvitaan siis lisätreeniä.

Mutta kaikin puolin, olin sairaan tyytyväinen rataan! Tällaista lisää! Jäi hyvä fiilis.

 

B-kisa

Rataa oli muutettu vain osittain, mutta mielestäni tällä radalla kepeille meno (tai oikeastaan 4-hypylle meno) oli vaikeampi, samoin A:lle meno. Ne arvioinkin meidän kompastuskiviksi, ja sen saman loppusuoran!

Kepeille mennessä ohjasin itse ihan päin pyllyä. Ajattelin jarruttaa Milaa sen tullessa putkesta ja sitten ohjata sen hypylle. No sehän juoksi minua päin L. Maksien nollakoira teki tuon kohdan niin, miten Milankin kanssa se olisi pitänyt varmaan tehdä. Jaakotuksella 4-hypylle ja kepeille. Se toimi hyvin heillä ja näytti hyvältä. Siitä kohdasta meille 5 kosketuksesta, ansaitusti. Kepit hyvät, paremmat kuin ekalla radalla. Hyvin mentiin hypylle 13 asti. Sijoittauduin 12- ja 13-hyppyjen väliin kun Mila oli putkessa. Suhisin siinä vähän ja yritin ottaa Milaa hanskaan. Tarkoitus oli saada se kääntymään kohti A:ta (se kun näki putkesta tullessaan nuo 3 hyppyä ja kepit). Ei onnistunut, olisi pitänyt vissiin kokeilla hirttoa. Mila siis meni 8-hypyn kautta kepeille minun juostessa A:n oikeaa puolta. Sen lopetettua pujottelun huusin sille ”putkeen” kun ajattelin tehdä edes loppuradan hyvin. No sehän sinkosi (?!?!) putkeen nro 3!!! Vaikka olin itse ihan toisessa laidassa rataa :D

Sieltä sain sen taas oikealle radalle. Keinulle ihan pysäytin ja kehuin kontaktista. Liikuin itse eteenpäin jotta saisin loppusuoran onnistumaan paremmin. Vielä mitä, nyt Mila lähti kohti keskikenttää ja 11-putkea  jo heti keinun jälkeisen hypyn jälkeen.

No olipahan taas hauskaa yleisölläkin. Mutta mutta, nyt kun olen tajunnut mitä vippaus meinaa, ja nyt kun olen tajunnut että itse olen sen Milalle opettanut, en voi kuin syyttää itseäni näistä ihmeellisistä irtoamisista. Sitä saa mitä tilaa ja nyt tehdään jatkossa damage controlia :D

 

Mu

tta mie haluan pitää fiilikseni tuolla ekalla radalla, se oli niin hyvä ja homma tuntui jopa toimivalta! Sitä lisää, kiitos!

 

DORIS

Doriskin pääsi yli puolen vuoden tauon jälkeen kisaamaan. Ja olihan se niin että lahjattomat treenaa…

Ajattelin huvikseni kokeilla kontakteilla, mitä käy jos en teekään mitään, en pysähdy, käänny, jarruta tms. Sanotaanko näin, että Doris teki ehkä kolmosluokkien komeimmat kontaktivirheet. Eli ei toiminut se metodi :D

Hylyn saimme kepeiltä. Sain Doriksen oikein sisään kepeille – uskomatonta ettei se tehnyt 4-hyppyä putken jälkeen, vaan tuli perässäni kepeille!! Doriksen mennessä putkeen siirryin vastaanottamaan kepeille. Doris siis tuli suoraan kepeille, mutta eihän se enää toiseen väliin kääntynyt, varsinkaan kun itse seisoin tiellä :). Siitä siis 5. Ja hylly heti perään kun Doris pujotteli 3 väliä takaisin päin. Loppurata mentiinkin täysillä ja mielestäni aika kivasti. 8-10 meni mun mielestä meillä paljon paremmin kuin monella muulla. Doris suorittaa esteet melko varmasti ja pääsinkin siirtymään lähelle 9-hyppyä jo ennen kuin Doris oli 8-hypyllä. 8-9 väliin siis valssi. Välistävetokin onnistui yllättävän hyvin.

11-putkea varten vedin ihan turhaan, Doris vekkasi jopa liiallisesti keskirataa kohti. Doriksella siinä olisi riittänyt suoralinjainen siirtyminen kohti oikeaa putken päätä. Loppuratakin ihan hienosti (jos ei kontakteja lasketa). 16-putkelta kääntyi tosi hyvin. Mulla jotenkin meni jalat ihan maitohapoille loppusuoralla. Hyvä kun jaksoin juosta loppuun asti.

Hieno rata siis tehtiin, paitsi kontaktit oli jotain järkkyä. Ylösmenot kyllä onnistui, mutta alastulot ei. Seuraavalla kerralla ehkä siis taas muistuttelen Dorista radalla niistä…

Mutta kyllä se Doris vain on ihana! Typsy oli ihan innoissaan päästessään taas kisapaikalle ja kisafiilistä haistelemaan. Ja videoltakin näkyy, kuinka se lähdöstä lähtee mieletöntä vauhtia. Ihana vanhus. Ehkä meidän pitää vielä muutamat startit käydä kun Doris selvästi nautti hommasta.