Mä tiedän en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa

Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan

ja pulloon laitetaan

 

Nuku pikkuinen

Nuku tähti helmassa päivänpaisteen

Nuku pikkuinen

Nuku lehti helmassa laakson varjojen

Nuku pikkuinen

Nuku talvi helmassa kesän kukkien

 

 

Yksi on joukosta poissa. Niin pienen pieni mies ja niin suuren suuri persoona on poissa. Repo-repale, pissisissi ja mahtijätkä lähti kohti uusia seikkailuja, todellisuuden tuolle puolen.

 

Ei kukaan uskonut Repon elävän näinkään kauan, mutta melkein kolme vuotta se ehti olla ilonamme. Sai elää viimeiset vuotensa rakastettuna ja hoivattuna, sai osakseen hellyyttä ja huolenpitoa. Samalla se antoi meille niin paljon. Muistoihimme on talletettu paljon iloisia muistoja. Hassuja hetkiä ja naurua. Hellyyttä ja rakkautta. Pieniä onnen helmiä.

Vaikka laina-ajalla tässä on jo menty, tuli loppu sitten kuitenkin nopeasti, liiankin yllättäen. Mutta saipahan pikkumies lähteä saappaat jalassa, hiipumatta hitaasti pois. Repo sai tehdä viimeisen matkansa sylissäni ja nukahtaa rauhassa uneen.

 

Hyvää matkaa, Repo! Annoit meille niin paljon ja pysyt aina sydämissämme iloisena muistona. Kiitos kaikesta!