Viikonloppuna kävin Milan kanssa pariin otteeseen treenaamassa hieman agilityä. Kentällä oli sen verran jäätä ja kovaa pohjaa, etten Doriksen kanssa viitsinyt treenata, se kun on niin herkkä tassuistaan (suom. huom - mua laiskotti, blame it on the dog...). Milan kanssa harjoiteltiin kontakteja ja ne alkavatkin sujua jo oikein kivasti. Keinua emme vielä ole ottaneet, mutta pitänee piakkoin sekin liittää treeneihin.

Pujottelussakin on edistytty, vaikka minusta itsestäni tuntuu että mitään kehitystä ei tapahdukaan. Tällä hetkellä on kuitenkin otettu jo ensimmäiset ja viimeiset verkot pois ja keskelläkin on paikoin vain "puoliverkko" ja vaihtelemme verkkojen paikkoja. Minä olin ollut siinä käsityksessä että ensimmäisten ja viimeisten poistaminen pitäisi olla vaikeinta, mutta alun ja lopun suorittaminen ei tuota Milalle vaikeuksia. Se hakee hyvin aloituksen, vaikkei siinä kaarta olekaan ja tekee kepit loppuun saakka. Omituinen kaveri.
Ehkä olen ollut hieman malttamaton ja kuvitellut että verkoilla koira oppii kepit samantien ja pitäähän paimenkoiran nyt osata opettamattakin :D. Oli hyvä, että Minna tuli kaveriksi kentälle ja totesi, että onhan sitä kehitystä tapahtunut... Ehkä ohjaajalle oli tullut jonkin asteinen vauhtisokeus, mutta nyt kun näin asian myös sivustakatsojan silmin, totesin, että onhan se Mila oppinut jo paljon ja tähän harjoittelumäärään nähden kehittynyt kepeillä huimasti. Ja jos muistelee Dorista, se taisi olla jotain parivuotias ennen kuin kunnolla oppi pujottelemaan. Eli ei meillä mitään hätää vielä ole.

Lauantaina ehdin vielä katsomaan Suoknuutin Jaakon vetämiä treenejä Lägin hallille. 
En ehtinyt katsoa kuin pari koirakkoa, mutta olin kyllä vaikuttunut ohjaajien ja koirien osaamisesta. Rata näytti todella haastavalta ja näillä ohjauskuviotaidoillani olisin ollut monessa kohdassa lirissä. Minulle tulikin jonkin asteinen agilitykriisi - minähän olen pitkän treenitauon jäljiltä ihan out kaikista uusista hienoista ohjauskikoista. Ei sillä, kyllä niillä valsseilla, persjätöillä ja takaaleikkauksillakin pitkälle pärjää, mutta monessa kohdassa "uudet" ohjauskikat helpottaisivat kummasti. Nytpä tiedän taas mitä harjoitella tyttöjen kanssa. Ja onhan se aina kiva oppia uutta ja kehittää omia taitojaan.