Tänään päivällä meille tulivat kylään Outi ja walesinspringerspanielin pentu Jimi. Menimme Milan kanssa pihalle heitä vastaan ja Milaa ensin arvelutti Jimin suorasukainen lähestyminen. Mila juoksi kotiovelle turvaan. En päästänyt Jimiä heti Milan luo, vaan pidin sen käsilläni poissa ja olin Milan ja Jimin välissä. Mitään en Milalle jutellut, enkä varsinkaan alkanut voivotella. Olin vain "seinänä" koirien välissä. Mila rauhoittui huomatessaan, että suojelen häntä enkä päästä vierasta koiraa liian lähelle. Hetken tilannetta takaani tarkkailtuaan Mila rauhoittui ja totesi tilanteen ja Jimin vaarattomaksi. Sisälle mennessämme alkoikin kova leikkiminen. Doriskin oli aivan innoissaan uudesta leikkikaverista. Pennut ja Doris menivätkin pitkin 30 neliön yläkertaamme melkoisella vauhdilla, välillä painittiin ja "leikki-purtiin". Doris osasi kyllä olla tosi nätisti ja vaikka leikki välillä näyttikin hurjalta, ei Doris satuttanut pentuja, vaan osasi suhteuttaa voimansa. Jos jompikumpi pennuista inahti, Doris lopetti heti ja väisti kauemmas. Oli Jimillekin varmasti hyvä kokemus leikkiä vieraan, ison ja kiltin aikuisen koiran kanssa.

Dino ei ollut aivan yhtä iloinen vieraastamme (Outista kylläkin, muttei Jimistä). Eihän tuollainen riehuminen sovi! Dino antoi koirien riekkua, mutta jos ne tulivat liian lähelle häntä hyppimään, ärähti Dino. Repo taas kimitti "kauniilla" äänellään sohvalla, olisi vissiin halunnut poliisiksi väliin. Ei sekään vihaiselta vaikuttanut, enemmänkin innostuneelta. Mutta ei sitä raukkaa tuollaisiin leikkeihin voi päästää, kun ei muutenkaan meinaa parketilla pysyä pystyssä…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vieraiden lähdettyä on meillä ollut todella hiljaista. Kaikki koirat vetelevät sikeitä! Kerrankin…

 

348237.jpg 348245.jpg