Ihanaa, kesäloma!! Oikeastaan kesäloma alkoi jo keskiviikkona, mutta tämä alkuloma on ollut hieman kiireinen. Nyt on kuitenkin jo lomanaloituskiireet hoidettu ja voidaan nauttia vapaa-ajasta! Tällä hetkellä olemme Rovaniemellä vanhempieni luona. Koirat saavat nautiskella taas ulkonaolosta ja Mila uimisesta. Lenkkeilyäkin tulee varmasti normaalia enemmän. Ihan hyvä kunnonkohotusloma koirille ennen 
syksyllä alkavaa uutta kisakautta.
Haittapuolena täällä ovat vain mäkäräiset ja hyttyset, niitä on tänä vuonna enemmän kuin yleensä. 
Ensi viikolla jatkamme matkaa takaisin etelään, mutta koirat jäävät tänne "mummolaan" lomailemaan vielä viikoksi.

Hyvää kesää kaikille!! t. Dorkajengi

Olen taas saanut itseäni niskasta kiinni pienen tauon jälkeen ja olemme Milan kanssa käyneet useampana päivänä treenaamassa keppejä. On niin vietävän pitkä matka kepeille, ettei tule joka päivä käytyä, noin 30m ovelta :)

Pujottelu on kuitenkin alkanut sujua ihan kivasti, tänäänkin teimme jo useampia onnistuneita toistoja niin, että kaikki kepit olivat pystyssä. Kepit ovat olleet nyt samalla paikalla jonkin aikaa ja yleensä lähetän Milaa samasta päädystä kepeille. Tänään sitten päätin yrittää toisesta suunnasta, ja sehän pienen kelpien päätä sekoitti - alkuun tuli useita epäonnistuneita toistoja. Miten noin pieni muutos voikin tehdä asiasta niin erilaisen? Nyt pitää ilmiselvästi alkaa siirrellä keppejä ja ottaa lähetyksiä kummastakin päästä, jotta hommaan saataisiin varmuutta erilaisissakin tilanteissa.
Joka treenikerralla otan lähetyksiä hieman eri kohdista ja suunnista. Välillä avokulmaa, välillä ulkokulmaa, välillä leikaten ja välillä suoria lähetyksiä. Alkuun olen vain lähettänyt Milan kepeille ja odottanut sen hakevan itse oikean aloituksen ennen omaa liikkeellelähtöäni. Nyt olen alkanut tulla myös itse vauhdilla kepeille ja vaikeissa kulmissa mennyt vetämään Milan oikeaan väliin. Haluan näin tehdä kepeille häiriötreeniä - muutella muuttujia ja saada pujotteluun varmuutta ohjaajasta huolimatta.

Edistystä tapahtuu, kiva niin.

Niin joo, tietämättömille tiedoksi, Leevi on 6v kastroimaton westie. Ja westieksi mielestäni melko terävä, ei yhtään sellainen lössykkä kuin jotkut. Taistelutahtoinen ja oikea "terrieri". Aikaisemman elämänsä Leevi on elänyt ainoana koirana ja on liittynyt "laumaani" miehen mukana :) Alkuun Leevillä oli selkeästi ongelmia koirien elekielen tulkitsemisessa, eikä se oikein itsekään "puhunut" selvää koiraa. Vähitellen sen eleet ovat tulleet selkeämmiksi ja se usein näyttää myös lukevan toisten eleitä oikein. Doris esim. käyttää hyvin vahvaa elekieltä ja on rauhallinen "opettaja".

Dinohan ei tappele, eikä edes puolustaudu, yrittää vain välttää sellaisia tilanteita joissa erimielisyyttä tulee. Näin minäkin olen ajatellut, ettei tappelua katsota, enkä todellakaan hyväksy sellaista. Ollaan siis kenties oikealla tiellä, kun yritämme nostaa Dinoa laumassa ja pitää Leeviä alempana. Nyt onkin oikeastaan mennyt jo jonkin aikaa ilman hyökkäyksiä. Kyttäilyä on kyllä jatkuvasti. Pienessä asunnossa koirien erilläänkään pito ei jatkuvasti onnistu.

Ja tuohon unettomuusasiaan. Viime yö oli IHANA! Saimme nukkua heräämättä koko yön (joskin heräsin aamulla päivystyspuhelimen soittoon, mutta normaalia pirteämpänä). Mila lähti illalla suosiolla pois makuuhuoneesta, kokeili kerran ovea, ja kun se ei auennut, tyytyi nukkumaan toisella puolella. Kukaan ei halunnut ulos yöllä, eikä muutenkaan metelöinyt. Ajattelin muuten sitäkin, että tämä nukkumisjärjestelykin voi auttaa tuohon Dino-Leevi -ongelmaan. Eikös se myös nosta Dinon arvoa laumassa, että se saa nukkua meidän kanssamme?

Sen siitä saa kun on liian lepsu koiriensa kanssa. Meillä osa koirista nukkuu yleensä makuuhuoneessa. Dino ja Doris nukkuvat sohvalla, Repo sängyssä ja Mila sängyn alla (ja jossain vaiheessa yötä sängyssä), Leevi jossain sängyn lähettyvillä lattialla. Olisi pitänyt varmaan alusta asti opettaa kaikki koirat nukkumaan lattialla tai sohvilla, jossain muualla kuin makuuhuoneessa. Dino ja Doris nukkuvat yönsä yleensä hyvin, samoin Repo jos vain saa olla sängyssä. Mila ja Leevi puolestaan liikuskelevat öisinkin ja Mila varsinkin rymyää sängyn alla. Näihin ääniin on kiva heräillä vähän väliä. Myös Repo pitää älämölöä, nimittäin jos Leevi tai Mila tulee liian lähelle sänkyä, nostaa Repo yleensä ärhäkän.

Unettomiin ja huonosti nukuttuihin öihin kyllästyneinä päätimme tehdä muutoksen nukkumisjärjestykseen. Dino ja Repo otettiin makuuhuoneeseen (ne kun nukkuvat sikeästi yönsä jos saavat rauhassa olla) ja Mila & Leevi siirrettiin pois makuuhuoneesta. Järkevintä varmaan olisi että myös Dino ja Repo nukkuisivat muualla, mutta kireän tilanteen vuoksi tuntuu turvallisemmalta, että Dino ja Leevi pidetään erillään. Eikä Repoa raaski jättää yksin nukkumaan :D.
Noh. Ensimmäisenä "kokeiluyönä" Mila juoksi makuuhuoneen ovelta toiselle Leevi perässään ja hyppi ovia vasten kunnes sai toisen niistä auki. Ei kun kaverit takaisin omalle puolelleen ja uusi yritys.  Juoksemiseen ja ovien kolisutteluun liittyi tietenkin erinäisiä Milan suusta pääseviä ääniä, sekä satunnaista Leevin haukkumista. Jossain vaiheessa aamuyötä Mila onnistui avaamaan taas oven ja ehti livahtaa sängyn alle jalkojeni välistä. Olin sen verran väsynyt, etten jaksanut alkaa sitä yrittämään sieltä pois, joten luovutin ja kömmin sänkyyn. Mila sai siis palkintonsa "metelöinnistä" ja sitkeästä yrittämisestä.

Seuraavana yönä, siis viime yönä, laitoimme makuuhuoneen ovet lukkoon, ettei Mila saisi niitä auki. Nyt Milan yritys oli selkeästi vielä edellisyötäkin sinnikkäämpää, se juoksi ja juoksi, hyppi ovia vasten ja rynkytti niiden kahvoja, lisäksi se uikutti, haukkui ja murisi. Aikani yritin vain kuunnella ja olla huomaamatta, mutta välillä kieltämättä paloi pinna ja tuli karjuttua - ei mitään apua. Jossain välissä kävin laittamassa sen häkkiinkin, johon se yleensä rauhoittuu. Metelöinti jatkui :(  Joskus kolmen aikaan käytin sen vielä ulkona varmuuden vuoksi, jos olisi vaikka hätä. Pian sen jälkeen se rauhoittuikin, kerran kävi ovea kokeilemassa, mutta kun ärähdin vihaisesti, hiljeni Mila ja nukkui hyvin aamuun asti.
Noin puoli tuntia Milan rauhoittumisen jälkeen tuli Dorikselle hätä ja sitä piti mennä käyttämään ulkona.
Oli aamulla kieltämättä hieman väsynyt olo, kun olin kunnon uneen päässyt vasta joskus neljän aikoihin.

Ei auta kuin sitkeästi jatkaa tätä, uskon koirien kuitenkin tottuvan tähänkin järjestelyyn. Dinon sänkyyn ottaminen ja Leevin "ulos" jättäminen saattaisi myös auttaa tähän Leevi-Dino -ongelmaankin, vai kuinka?

Kyllä se taitaa olla niin, että mitä isommaksi koiralauma kasvaa, sitä herkemmin tulee myös eripuraa koirien välille.
Alkuun tämä viiden koiran yhteiselo toimi yllättävän kivuttomasti, mutta viime aikoina on Leevi alkanut kytätä Dinoa. Onpa se useamman kerran jopa hyökännyt Dinon kimppuunkin, haavoitta ollaan kuitenkin vielä selvitty. Tilanteet, missä hyökkäyksiä on sattunut, ovat minun silmääni satunnaisia, joskus Dino on ollut juomassa, joskus vain kävellyt jossain. Olemme miettineet kovasti miten saisimme tilannetta rauhoittumaan ja miten päästä eroon tästä ikävästä piirteestä.
Dino-parka on tullut varovaiseksi, eikä kotona ollessamme (jos Leevikin on kotona) juurikaan uskalla touhuta. Leevin ollessa poissa on Dinokin vapautuneempi, mutta jos Leevi on kotona, kulkee Dino varovasti hiipien ja tarkkaillen Leevin sijaintia. Dino näyttää selviä rauhoittamissignaaleja, mutta Leevin koirakielen lukutaito ei taida olla kaikkein vahvin, tai sitten Leevi vain kokee saaneensa tilaisuuden nousta laumassa ylöspäin. Dino on helppo uhri, sillä se ei ymmärrä tappelujen päälle, eikä puolusta itseään. Nämä muut kaverit puolestaan sanovat takaisin jos niille turhasta äristään, vaikka tappelemaan ei kukaan ole ryhtynyt.

Olemme kiristäneet peruskuria koko laumalle ja esim. ruokintajärjestyksellä ja ulos/sisäänpääsyn järjestyksellä koettaneet pitää Leeviä alempana laumassa. Leeviltä on myöskin vaadittu entistä enemmän kuuliaisuutta eikä sen kanssa esim. leikitä sen aloitteesta. Laumasta eristämistäkin on käytetty pahoina hetkinä. Leevi on selkeästi alkanut totella paremmin eikä mielestäni "pomota" niin paljon kuin ennen - ei toisia koiria, eikä ihmisiäkään.
Nyt parin päivän aikana olen huomannut taas Dinossakin iloista kehitystä. Dino on nyt noin viikon kulkenut minulla töissä mukana. Hän kun aina aamulla haluaa lähteä mukaani, niin eihän sitä iloa vanhukselta voi kieltääkään. Jos Dinosta kerran on kiva istua päivä autossa ja välillä päästä sisälle (jossa aina annan sille herkkuja), niin tulkoot. Minusta jotenkin tuntuu, että tämä erityishuomio ja se että hän yksin pääsee mukaani, on vahvistanut taas Dinon itsetuntoa (onko koirilla itsetuntoa?). Nimittäin Dino on taas alkanut murista Leeville, toisin sanoen puolustaa omaa koskemattomuuttaan. Murinaa kuuluu sellaisissa tilanteissa, kun Dino on jossain lepäämässä ja Leevi tulee liian lähelle. Osaltaan kyse on varmasti epävarmuudesta, mutta se näköjään toimii. Leevi nimittäin uskoo kun Dino murisee, ja jättää sen rauhaan. Samalla Dinon "ilme" on vapautuneempi ja reippaampi kotonakin.

Jospa tämä tilanne taas tästä rauhoittuisi. Olisiko teillä hyviä vinkkejä tilanteen selvittämiseen? Olisiko parempi antaa koirien itse selvittää välinsä vai onko parempi puuttua väleihin? En nimittäin ole tottunut sellaiseen, että oman lauman koirat tappelevat keskenään, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.