Tokotreenailtiin taas tiistaina, tällä kertaa - ah - lämpimässä hallissa.

Seuraamista: Kauempana imutus alkaa toimia hyvin, jalat pysyy maassa ja Mila oikealla linjalla. Myös namikäden hävitessä pysyy Mila vauhdissa mukana (toistaiseksi lyhyitä pätkiä tehdään). Nyt aletaan välillä vetää Mila ihan lähelle ja nostetaan namikäsi pois sen ulottuvilta. Palkkaus nopeasti onnistuneesta suorituksesta. Hox! Pitää treenata myös häiriöissä ja esim. seinää päin kävelyä. Nyt kun kävelimme hallin seinää kohti, alkoi Mila (kuten minäkin) epäröimään. Minä odotin lisäohjeita kouluttajalta ja Mila vaistosi mun epävarmuuden. Ja ehkä sekin alkoi jännittää että törmätäänkö seinään vai ei. :D

Luoksepäästävyys: Milaltakin tulee vaatia, että se pysyy istuvillaan. Eihän se sinänsä haittaisi, jos se nousisi tervehtimään, mutta topakalla "istu"-käskyllä saimme sen pysymään persiillään, vaikka sen selvästi teki mieli nousta.

Luoksetulo & perusasento: Vauhdin kasvaessa ja luoksetulomatkan pidentyessä tarkkuus perusasentoon löystyy. Toisaalta Mila helposti tökkii namikättä, jolla nyt on perusasentoa vahvistettu. Namin häivytys kädestä, nokkimisen eliminoiminen ja tarkkuus myös vauhdikkaampiin perusasentoihin tuloihin. Nämä nyt treeniin.

Paikallamakuu meni hyvin.

Hyvähyvä, näillä päästään taas vähän eteenpäin.

Milan treenit 20.1. Vetäjänä Tiina.

Radat:

Vasen rata:

Tarkoitus oli siis ohjata koira siksakkiin niin, että ohjaaja peruutti reilusti koiran edellä ja ohjaisi koiran esteille vain rintamasuunnan ja käsien avulla, ei siis kuljetettu esteeltä toiselle. Oli alkuun Milalle tosi vaikeaa. Sehän tuli putkesta suoraan edessä olevalle esteelle. Mila lukee liikkeeni suuntaa vahvasti ja piti tehdä töitä että saimme onnistumaan. Parilla palkkaamisella ja avustamalla hieman sivuttaissuuntaisella ohjausliikkeellä Mila kuitenkin haki oikeat esteet. 6-7 väliin tein kyllä jo valssin, koska en pystynyt jättäytymään niin kauas Milan eteen, enkä enää ehtinyt Milan edelle.

Oikea rata:

Voi tuska!! Olipas vaikeaa. Tässäkin tuli selvästi esiin se, että Mila tosiaan lukee voimakkaimmin liikkeen suuntaa. Jos liikun suoraan ja Milan pitäisi suorittaa esteitä musta poispäin ja muhun päin, on se todella vaikeaa. Niitä pitää siis treenata. Mila tuli nyt helposti suoraan läpi esteistä tai niiden ohi lähtemättä S-kuvioon. Kun muistin millä kädellä ohjata missäkin tilanteessa ja kuinka korkealle kädet saa nousta ja kun hieman taas avitin omalla siksak-liikkeellä, saatiin onnistumaan. Näitä pitää treenata.

Vaikeat, mutta hauskat treenit. Haasteistahan sitä uutta oppii!

Mila starttasi vuoden ensimmäiset kisansa Kirkkonummella 17.1.2010. Yli kuukauden agilitytauon jälkeen ehdimme treenata kahdesti ennen kisoja, ja hieman jännitti miten mahtaa agiliitäjän käydä.

Tuomarina molemmilla radoilla oli Mia Laamanen. Mia oli laatinut mukavat ja vauhdikkaat, mutta myös haasteelliset radat. Kovaa vauhtia ja tiukkoja käännöksiä sekä ”vääriä” putken päitä eli kuljetuksia.

Tavoitteeni kisoihin oli se, että saisin pidettyä käteni aisoissa, enkä huitoisi ihmeellisesti. Enkä varsinkaan tekisi niitä pirun vippauksia! Tulostavoitteita ei siis ollut ja keskityinkin ratasuunnittelussa, sekä radoilla (yritin) käsiini.

Eka rata oli tällainen:

Hylly napsahti heti 5-hypyllä. Kiirehdin liikaa eteenpäin ja Mila tuli hypyn ohi perässäni. Ja ehti tietenkin seuraavalle esteelle ennen kuin reagoin. Hyllyn jälkeen otin kontaktit tarkasti, kehuin ja rauhoitin Milaa aina 2on2off –asennossa. Mila jäi hyvin A:lle ja pääsin hieman eteenpäin. Näin sain X-XX käännöksen tosi tiukaksi. Keinun jälkeen lähetin putkeen ja painatin menemään kohti X-hyppyä. Ehdin hyvin ja kerkesin jarruttaa Milaa /ottaa sen hanskaan ennen hyppyä. Näin sain sen loistavasti vedettyä pois väärästä putken päästä. Mutta – TEIN TAAS VIPPAUKSEN lähettäessäni Milan putkeen. Alkoi saman tien ottaa päähän. Loppuun mentiin hienosti.

Tulos siis HYL.

Toinen rata:

Nyt keskityin suunnitelmassani putkille X ja XX. Ajattelin että on pidettävä Milan puoleinen käsi alhaalla ja lähetettävä se putkiin vastaisella kädellä kääntäen, etten vahingossa sinkauta sitä väärään päähän ja että oppisin käsieni käyttöä. Puomin jälkeisellä putkella se onnistuikin, mutta viimeisellä olin jäljessä ja aloin olla jo sen verran hosumisvaihteella, että vippasin sen taas sinne putkeen. Meneehän se hienosti niillä, mutta kun se lähtee kädennostosta minusta poispäin vaikka pitäisi mennä suoraankin. Argh. Enkö ikinä opi?! No, nyt sentään tiedostan ongelman, joten enköhän vähitellen opi myös hallitsemaan noita käsiäni.

Rataan. Tulin puomin oikeaa puolta. Puomille Mila jäi taas pitkästä aikaa jumittamaan. En kuitenkaan antanut sen lähteä kontaktilta ennen kuin se oli oikeassa asennossa, johon se siis taas hiipi askel kerrallaan. Keinun jälkeen yritin kääntää tiukasti kädet alhaalla tuota 180-käännöstä. Rintamasuuntani kuitenkin osoitti oikealle ja sinnehän se Mila hypyltä sinkosikin. Onneksi ei mennyt putkeen tai hypyille vaan sain sen oikealle hypylle mielettömän kaarteen jälkeen. Tuon vuoksi olin A:lla selvästi Milan takana, mutta se pysähtyi kontaktille loistavasti ja lähti luvasta putkeen. Upea ja nopea sukellus kepeille ja vähän alkoi jo jännittää. Hyppykaarteeseen Mila jo sinkosi ja mie jäin jälkeen. Onneksi se luki kuitenkin oikean pään putkesta. Renkaalle Mila tuli vähän liian lujaa, en enää malttanut ottaa tarkasti ja linja seuraavalle hypylle meinasi valua pitkäksi. Onneksi kuitenkin Mila korjasi ja päästiin maaliin asti puhtaalla radalla. Ei todellakaan mikään tyylipuhdas rata, vaan pikemminkin työvoitto.

Tulos siis 0, ajalla -12,42, sijoitus 1/11.

Nyt tuli esiin myös toinen ongelmamme, minkä Mia totesi ja pakko on allekirjoittaa. En vedä loppuun asti skarppina ja kontrolloidusti, vaan ote lipsuu loppua kohti ja homma menee hieman hosumiseksi. Niinhän se on, nyt sen vasta tajusin. Tuohonkin täytyy kiinnittää huomiota ja opetella tekemään töitä viimeiselle esteelle asti.

Nolla kuitenkin saatiin, uskomatonta! Ei mikään huono aloitus tälle vuodelle. Ehkä me tänä vuonna vielä noustaan sinne kakkosiin.. (tuo viimeinen tuli kuiskaamalla ettei kukaan vain kuule…)

Eilen pääsin Milan kanssa yli kuukauden tauon jälkeen agilitaamaan. Mia oli taas vetämässä valmennusryhmän treenejä, ja oli kyllä jälleen hyvät treenit. Milan kanssa puututtiin tämän hetken suurimpiin ongelmiin, tai ongelmaan - eli Milan sinkoiluun :D

Tiukkaa haltuunottoa ja vauhdin pudotusta kovasta vauhdista, ansaesteinä putkia, ja suoralla etenemistä treenattiin. Kertaakaan Mila ei mennyt ilman lupaa putkiin, mutta kyllä ne kaarteet ennen putkia venyi pitkiksi. Mutta sain kuitenkin aina kääntymään ennen niin kovasti kutsuvaa putken suuta. Sain hyviä vinkkejä miten treenata noita. Samoin suoraa treenattiin radanpätkällä niin, että lopussa oli Mia palkkaamassa lelulla. Mila ei "etsinyt" palkkaa ja huomasi sen aina vasta "maalissa", jos silloinkaan, mutta muutamalla toistolla saimme Milan etenemään suoraan. Alkuun se taas kaartoi loppusuoralla minusta poispäin, vaikka olin pari estettä sen takana. Outoa.

Ja ne vippaukset, taas huomasin parissa kohdassa tekeväni niitä, vaikka miten suunnittelin pitäväni käteni kurissa. Argh! Nyt täytyy itse keskittyä käsiin ja niiden käyttöön.

Mutta olipa vain kiva taas treenata! Tästä se vuosi lähtee kivasti käyntiin...

Milasta on nyt tullut täti-koira. Milan Alma-sisko, Ahmakulman Agatta, on saanut 6 penneliä, 4 narttua ja 2 urosta. Pentuueen kasvua voi seurata pentublogista TÄÄLLÄ, ja kasvattajan kotisivut löytyvät TÄÄLTÄ.

Onnittelut pennuista Sirpalle ja Sannalle!